HDW Lasten viikonloppu – mainio aamupäivä
Vietin sunnuntaiaamun Helsinki Design Weekin Lasten viikonlopussa Suvilahden Kattilahallilla. Tämä oli mulle käänteentekevää, koska ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että on edes jollain alkeellisella tasolla palkitsevaa viedä lastani tuollaisiin tapahtumiin.
Tähän mennessä kaikki kulttuuritapahtumat ovat nimittäin olleet täysin itseäni varten. Alpulle on ollut aika lailla se ja sama, onko hän kulttuuritapahtumassa vai jossain värikkäässä kopperossa, samaa päätöntä rellestämistä. Nyt kuitenkin, kun Alppunen on vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen, olen aistivinani hänessä pientä kiinnostusta siihen, mitä ympärillä tapahtuu.
Suvilahden Kattilahallin pihalla oli kaikenlaista tekemistä sekä pieni muskarihetki, jonka Alppu otti oikein vakavasti. Rytmimuna raikasi ja kapulat kalkattivat yhteen.
Sisällä taas söin Mariannan kanssa pop up -Muumikahvilassa aamiaisen ja kiersin vaaterekkien alennuksia. Mun shoppaillessa kortteja ja kummitytön synttärilahjaa Marianna vahti sekoilevaa Alppua. Tuollaisiin tapahtumiin meneminen yksi aikuinen ja yksi lapsi -kombolla on täysin tuhoon tuomittu ajatus. Ylipäänsä shoppaileminen puolitoistavuotiaan kanssa on tuhoisaa kaikille osapuolille.
Lastenvaatteet ovat niin kauniita! Yhdellä mun kaverilla on sellainen sääntö, että kerran kaudessa saa ostaa jonkun kalliin asukokonaisuuden lapselle. Musta tämä voisi olla aika hyvä periaate, sillä onhan se nyt ihan älyttömän kivaa, kun lapsosella on joku tosi tyylikäs asu päällä. Se on sellainen ihana pikku nukke! Toisaalta pihi minä ei voi hassata liikaa rahaa lasten uusiin merkkivaatteisiin, koska no, olen itara kanttura.
Lasten vaatteissa mulla ei myöskään ole samanlaista rimaa kuin omia vaatteita valitessani, sillä tiedän, että ne aivan varmasti kuluvat loppuun. Jos ei Alpun käytössä, niin sitten Alpun serkun tai pienempien ystävien käytössä. Lasten vaatteiden kohdalla kiertotalous toimii, en lähetä lumppujani Afrikan riesaksi.
Myös sisällä olisi ollut kaikenlaisia työpajoja, mutta niihin tuo taapero oli liian pieni. Toisaalta erilaisia workshopeja oli hauska seurata siksi, että näin niissä tulevaisuuden. Tiedättekö, kun lapsen kanssa on aina niin kivaa haaveilla, että "parin vuoden päästä meidän Alppukin tuolla askaroi muovitilpehööristä kauniin koristeen keittiön ikkunaan"? Lapsi on yksi iso potentiaali.
Kattilahalli oli tosi toimiva ympäristö tapahtumalle ja muotoilija Tero Kuitunen oli saanut sen upean näköiseksi koristeluillaan, hapsurakkaus syttyi! Ohjelma oli rakennettu hyvin: Vaatteet olivat vain yksi osa Lasten viikonloppua, suureksi osaksi kyse oli epäkaupallisesta tekemisestä. Veikkaan, että yritän tulevaisuudessa hengailla enemmänkin tällaisissa tapahtumissa, nyt kun Alppu selvästi alkaa viihtyä.
Suositelkaa jotain (oikeasti) kivoja lasten tapahtumia!
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA