Hävytöntä kid droppingia
Palattuani vuosi sitten äitiyslomalta työelämään huomasin kummallisen jutun: Äitiys tuo minulle uskottavuuspisteitä itseäni vanhempien ihmisten silmissä. Niin friikkiä kuin se onkin, sellaiset minua kymmenen - viisitoista vuotta vanhemmat coolit ammattilaiset alkoivat moikata mulle töissä. Näitä moikkauksia ei ennen lapsen saamista tullut. Ikään kuin olisin liittynyt salaseuraan, jonka olemassaolosta en aiemmin edes tiennyt.
Ymmärrän tätä periaatteessa: Lapsen saaminen on niin eeppisen mullistava setti, että elämä kyllä jakautuu melko lailla vahvasti "ennen lasta" ja "lapsen jälkeen" -elämäksi, mikä tarkoittaa sitä, että lapsen saaneet usein ymmärtävät toisiaan ja antavat vertaistukea toisilleen. Jos palaverissa haukotuttaa, voi vain horista jostain lapsen riekkumisista ja ymmärrystä satelee. (Silloinkin, kun todellisuudessa lapsi on koisannut autuaasti jo kello yhdeksän, mutta Siltaa on ollut vain pakko katsoa.)
Tämä on myös johtanut siihen, että olen alkanut käyttää härskisti hyväksi äitiyttäni. Kun asioin uusien minua vanhempien ihmisten kanssa, heitän yleensä vaivihkaa johonkin sivulauseeseen, että "pitää käydä hakemassa kaksivuotias päiväkodista" tai sitten annan heidän nähdä vilaukselta puhelimeni taustakuvan, jossa luonnollisesti on kuva söpöstä lapsestani.
Kutsun tätä kid droppingiksi.
Tämä on titenkin ihan täysin naurettavaa, koska se, että minulla on lapsi, ei tee musta mil-lään tavalla parempaa työntekijää. Kaikki sellaiset "äidit osaavat organisoida paremmin koska ovat projektipäälliköitä kotonakin" -puhe on vain omituista eufemistista horinaa, joka oikeastaan alentaa äitiyden vain joksikin työelämää palvelevaksi taidoksi. Äitiyttä ei tarvitse selitellä, mutta ei sitä tarvitse kyllä glorifioidakaan.
Minja kirjoitti taas erinomaisesti siitä, miten lapsettomuus ei ole synonyymi vastuuttomuudelle, sitoutumiskammolle tai bilettämiselle, vaan lapsettomat ihmiset vanhenevat ihan yhtä lailla kuin lapsellisetkin. Heistä tulee ihan yhtä lailla "uskottavia" ja "elämän realiteetteja ymmärtäviä" ihmisiä. Kaikenlaisten raja-aitojen rakentaminen lapsettomien ja lapsellisten välille on täysin turhaa ja jopa typerää.
Periaatteessa kid-droppailu on siis vähän härskiä peliä.
Toisaalta, on myös piirejä, joissa tällaista kid-droppailua ei todellakaan arvosteta (esimerkiksi useimmat kaksikymppiset eivät pidä äitiyttä minään, tai jos pitävät niin sitten ehkä nolona ja melkkiksenä). Ja, jos nyt halutaan droppailla tunnelmaa, niin tutkimusten mukaan naisten palkkakehitys keskimäärin laskee pysyvästi lapsen saamisen jälkeen (kun taas miesten - ylläri shcmylläri ei). Eli ehkä sitä voi vähän ottaa iloa irti työelämässä tuosta lapsesta.
Kuvassa: Tatta datta daaa, tekstistä tuli mieleen, että meidän kaks-vee tykkää lukea kirjoja blaa blaa dropping
Lue myös:
Isät kotiin, äidit töihin, maailma pelastuu
Miten äitiys on haitannut työssä tai uralla
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN