Elämä on ihanaa Berliinissä
Saavuttiin juuri viiden päivän Berliinin-lomalta, ja olen vieläkin ihan huumissani kaikesta. Oltiin puhuttu tästä matkasta jo pitkään, ja viimein se toteutui! Meitä oli lopulta reissussa ihan mieletön porukka: Mä, Tiki ja Alppu sekä Raisa, Antti ja Frida asuttiin Airbnb-kämpässä, Marianna ja Pauli hotellissa, Alina ja Olli kahden lapsen kanssa toisessa hotellissa ja Mirja ja Taimi vielä toisessa asunnossa.
Ensimmäisenä iltana syötiin kaikki yhdessä, sen jälkeen hengailtiin epämääräisissä porukoissa poukkoillen ympäri Berliinin puistoja, ravintoloita ja kahviloita. Mirja on mieletön Berliiniin-asiantuntija, se reissaa siellä vähintään pari kertaa vuodessa, joten se johdatti meidät ihaniin paikkoihin. Saatiin olla ihan avuttomina liikkeellä. Mä teen vielä erikseen postauksen "Mirjan Berliini", koska nämä raflat ja puistot pitää ehdottomasti laittaa jakoon seuraavia Berliinin-matkaajia varten. (Etenkin lapsiperheille.)
Päällimmäisenä Berliinistä on mielessä vain autuas tunne siitä, että matkailu voi olla (jopa 1,5-vuotiaan lapsen kanssa!) näin stressitöntä ja mukavaa. Sekä pari muutakin hetkeä, joista poimin tähän satunnaisesti summan mutikassa muutaman:
Kun ensimmäisenä aamuna syötiin turkkilaista ruokaa ja Alppu nukkui kärryissään, olin täydellisen onnellinen.
Olin tyytyväinen myös silloin, kun tilattiin kakkua ja Alppu sai elämänsä ensimmäisen banaanimehun (myös mun ensimmäinen!). Millaisella intohimolla se vetikään koko kupillisen – ja sen jälkeen pärisi!
Riemastuin myös siitä, että aina kun lapset alkoivat käydä vähän liikaa ylikierroksilla, parin minuutin päästä löytyi leikkipuisto, jonne ne pääsivät purkamaan mieltänsä. Saksalaiset ovat nerokkaita leikkipuistojen tekijöitä, sieltä löytyi ihan omanlaisia huttilulleja, joita ei Suomessa tavata!
Erityinen onnistuminen oli myös se, kun Pauli (eli lasten kielellä "Paali-setä") innostui ostamaan Birkenstockit. Ai että me oltiin tyytyväisiä, lopulta enemmistöllä matkalaisista oli nämä klassisen tyylikkäät terveyssandaalit jalassa!
On toki sanottava, että 1,5-vuotiaan kanssa ihan kaikki ei ollut niin helppoa. Vaikka meitä oli kaksi vanhempaa mukana, niin välillä tuon pienen (itsensä tuhoavan) tuholaisen toiminta oli täysin helvetillistä haastavaa. Siksi erityiskiitos Mirjalle, Antille ja Alinalle, jotka muutaman pahan paikan tullen puhaltelivat saippuakuplia, kaivoivat repusta värikynät tai lähtivät pienelle kävelylle, jotta vanhemmat saisivat pho-keittonsa syötyä.
Pian kaksi vuotta täyttävä Frida sen sijaan jutusteli menemään koko matkan niin liikuttavasti: "Täällä minä olen!" tai "Aappuu!" se huuteli. Sekä aika usein tuli vaatimus pikku polskimisesta: "Kulpuun! Kulpuun!" Fridan sanavarastoon kuuluu myös nerokas "nämät".
Alinan tyttö sen sijaan näki erään talon seinään piirretyn peniksen kiveksineen ja kertoi näkemästään: "Kynsisakset!"
Yhtenä iltana miekkoset jäivät hoitamaan lapsia, ja me mentiin Kreuzbergiin pienelle baarikeirrokselle. Illassa parasta oli frozét eli jäädytetty roséviinihilelasi sekä matkabisset, jotka juotiin samalla, kun liikuttiin baarista toiseen. Siinä kuulkaa tunsi elävänsä.
Lisäksi mua ilahdutti se, miten lungisti berliiniläiset ottaa lasten kanssa touhuamisen. Mieltä ilahdutti baarin terassi, jonka yhteydessä oli hiekkalaatikko sekä se, kun joku isä talutti lastenvaunuja ja piti juomapullotelineessä avattua bisseä.
Viimeisenä päivänä istuskeltiin eräällä terassilla, kun yhtäkkiä mustat pilvet lipuivat meitä kohti. Hirmu nopeasti alkoi valtava ukkosmyrksy, ja me jäätiin suojaan katoksen alle, kun pään päällä jyrisi ja salamoi. Kun sade vähän taukosi, juostiin bussiin ja sitten kotia kohti. Mulla oli Alppu sylissä koko tämän ajan, ja vähän ennen kotia päätettiin vielä poiketa kahvilaan hakemaan jälkuruokakakut illaksi. Kun astuttiin sisään, sateesta märkä Alppu sammahti täysin mun syliin. Myrskyn tuoma jännitys oli tainnut viedä voimat, se ei nimittäin enää todellakaan nuku toisia päiväunia viiden aikaan illalla.
Tässä muutama juttu, jotka nyt nousivat ilahduttavina mieleen. Konkreettisia vinkkejä lisää vähän myöhemmin.
Ah, kaipaan elämääni lisää matkoja isolla, sekalaisella ja rennolla joukolla! Ihan tämmöinen Muumit Rivieralla -sekoilun taso.
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA