Alkukesän ihanuudet: kakka ja kahvilat

Kesäkuu oli kiva kuukausi. Jäin kesälomalle juhannuksesta, ja jo sitä ennen elämä tuntui paikoin ihanan letkeältä. Ja paikoin aivan helvetilliseltä, sillä olin väen väkisin päättänyt jäädä juhannuksena lomalle, mikä tarkoitti sitä, että tein öisin töitä, jotta tämä tavoite onnistuisi. Silti kaikenlaista pientä kirjoitushommaa jäi jäljelle niin, että todellisen "en kirjoita yhtäkään lehtijuttua" -tyyppinen loma alkoi vasta reilusti heinäkuun puolella. Lisäksi mamman ja papan asunnon tyhjennysprojekti veti mielen välillä aika maahan.Ja jos nyt vielä vähän saa vänistä, niin huvilan remontin viimeistelyhommat ovat niin ikään olleet täysin arsen uumenista. Kannoimme kamat sisään 3.7. ilman, että täällä oli toimivaa keittiötä tai juoksevaa vettä. Ennen kaikkea oli stressaavaa miettiä, mitä kaikkea huvilalla pitää vielä tehdä ja mitä asioita korjata, ja keskustella asiasta työnjohtajan, sähkö-, putki- ja keittiöhenkilön kanssa. Ja tehdä niitä tietenkin myös itse.Eli ei valehdella, kesäkuu oli sittenkin aika ärsyttävä kuukausi, mutta siihen mahtui paljon ihania hetkiä, ja loppupostaus keskittyy nyt niihin, sillä tikulla silmään sitä, joka töistään tai remonteistaan valittaa (liian paljon, aina vähäsen saa mussuttaa!), sillä oikeasti se että on töitä ja paikka jota remontoida, ovat lopulta pelkästään mahtavia juttuja.(Joskus pitää kirjoittaa valittamisen oikeutuksesta ihan oma postaus, mutta sitä varten asiaa pitää ajatella jonkun verran. Sanottakoon vain se, että monessa kohtaa toimii kolmen valituksen sääntö, jonka Tiki on minulle kerran lanseerannut.)Mutta nyt niihin hyvien asioiden muisteloihin!Nautin kesä-Helsingistä, aivan valtavasti. Suosittelen jokaista Helsingin rajojen sisällä käyvää ihmistä vierailemaan Vallilan siirtolapuutarhan keskellä sijaitsevassa pienessä kahvilassa, jota pitää Min Kaka -leipomon ihmiset. Heidän gluteeniton (huomaatteko ihmiset, osasin kirjoittaa tuon sanan oikein, vuoden 2020 tavoite on saavutettu!) aamupalasettinsä on aivan taivaallinen. Minun on päästävä nauttimaan sitä vielä uudestaan tämän kesän aikana.Siirtolapuutarha on muutenkin sellaista silmäkarkkia, on ihana vaellella noilla pienillä käytävillä ja ihastella toinen toistaan pittoreskimpia puutarhoja ja pikku mökkejä. Pieni harmi tosin oli se, että Alppunen katosi yllättäen omille teilleen kesken kävelyn. Ehdin huudella häntä noin kymmenen minuuttia, ennen kuin hän käveli riemuissaan vastaan ja kertoi heitelleensä pikkukiviä puroon. Neljävuotias on sen ikäinen, että se on nopea ja joskus vähän päätön, mikä on omiaan aiheuttamaan jäätävää paniikin tunnetta rinnassa etenkin paikoissa, joissa on vettä tai autoja. Vesi ja autot, nuo saastaiset viholliset elämässäni!      Toinen Helsinki-suositukseni koskee erityisesti lapsiperheitä. Kaivopuistosta pääsee pienellä veneellä noin kolmen minuutin matkan Uunisaareen. Saarten välissä menee matala kanaali, jossa lapsten on tosi hauska läträtä elämänsä kyllyydestä. Saaren ravintola on keskinkertainen (hinta on korkeampi kuin palvelun taso), mutta ajaa asiansa lounaspaikkana. Uunisaaresta pystyy kävelemään myös Liuskaluodon Skifferille syömään aivan törkeän hyvää pizzaa.Vietimme Uunisaaressa yhden kesäkuun helteisimmistä päivistä, mikä muodostui yllättäen kenties kesäkuun kivoimmaksi. Olin menossa sinne naapurin Niinan ja Einon kanssa, mutta sitten törmäsimme muihin naapureihin, ja loulta meillä oli neljän lapsiperheen riemullinen seurue liikkeellä, ja se oli mahtavaa.Rakastan myös sitä, miten Alppu ja Eino ovat alkaneet leikkiä. Koko maailma on heidän leikkipaikkansa, mihin vain voi kiivetä, mistä vain hyppiä ja asiat eivät ole koskaan sitä, miltä ne näyttävät. Tällä reissulla he alkoivat fanaattisesti kerätä pullonkorkkeja. Alppu hihkui innoissaan: "Äiti! Tämä on sen pullon korkki, jota sinä joit eilen!" ja osoitti Sol-pullon korkkia. En kyllä juonut aikuisten eilen, mutta lasten eilen tarkoittaa tietenkin kaikkea aikaa ennen tätä hetkeä.Siinä vaiheessa vedin rajan, kun Alppu löysi tyhjän hanapakkauspahvilaatikon ja alkoi käyttää sitä käsilaukkunaan. Sinne sai niin mukavasti kaljapullonkorkit talteen. Salkku päätyi roskikseen.Juhannuksen vietimme Kakskerrassa, vaikka huvila ei ollutkaan vielä valmis. Mahduimme sisarustemme, vanhempiemme ja tätini perheen kanssa jotenkuten kaikki sulassa sovussa Keskitaloon. Aurinko paistoi, uimassa käytiin neljä kertaa päivässä.Talon kirjahyllyssä on vanha lasten tietokirjasarja, jossa on aivan ihanan absurdeista aiheista tietokirjoja. Olen lueskellut kesän mittaan Alpulle esimerkiksi tulivuorista, valaista, matelijoista ja ritareista kertovia tietokirjoja. Odotan että pääsemme lukemaan haaksirikoista ja eläinten pesistä kertovia kirjoja. Juu, kaikki maailman tieto on saatavilla internetistä, mutta ei tuollaisena upeana koherenttina kokonaisuutena, jossa joku on kuratoinut mukavia "vuodessa käärmeet tappavat maapallolla 30 000–40 000 ihmistä" -hauska tietää paloja maistiaisiksi.Tällä hetkellä Alpulla on kova käärme-vaihe. Hän kanniskelee kahta muovikäärmettä joka paikkaan (toisen niistä ostimme Tiinan tuvasta), syöttää ja juottaa niitä. Näimme myös polulla valtavan kyyn, mikä vain lisäsi käärmeintoa. Tulivuoristakin toki puhutaan edelleen. Alppu vannottaa meitä uudestaan ja uudestaan, ettei meidän perhe tee retkeä tulivuoren sisällä olevaan laavaan. Olen luvannut, että sinne emme tee päiväretkeä!Tyttäremme on oppinut puhumaan. Siis yhden sanan, jolla hän kommentoi elämän menoa joka tilanteessa. Kun hän innostuu, hän hihkaisee: "Kakka!" Kun hän haluaa kiinnittää meidän huomiomme johonkin mieltä kiehtovaan, hän osoittaa sitä ja sanoo tärkeänä: "Kakka." Kun hän haluaa rikkoa hiljaisuuden kertomalla jotain apropoo-henkistä mieleen juolahtanutta, hän nyökkää ja ilmoittaa: "Kakka."Kesäkuun viimeisellä viikolla matkustimme sukuloimaan Tampereelle ja Siilinjärvelle, sekä ajoimme Vehmersalmelle, jossa Tikin isän mökki sijaitsee.Päädyimme tekemään vähän tällaisen tynkäreissun (verrattuna edellisten kesien pidempiin Suomi-reissuihin) siksi, että 1- ja 4-vuotiaan kanssa meno on sen verran kuluttavaa, että on helpompaa pysyä vain yhdessä paikassa. Toiseksi, meillä on nyt vähän rahat loppu tuon remontin takia, joten kesä ja oikeastaan loppuvuosi menee pihistellessä.Voi olla, että syksyllä piheilystä ja budjetoinnista tulee kantava teema täällä bloginkin puolella, sillä rahan säästäminen pyörii tällä hetkellä aika vahvasti päässä. Mutta tämä ei nyt ole mikään tragedia, sillä homma on täysin itse aiheutettu.Helsingissä olemme käyneet myös perinteisellä Fallkullanin retkellä katsomassa muun muassa suuria sikoja. (Toivon, että ehdimme jonain toisena päivänä käydä Rönttösrouvassa, joka on yksi suosikkipaikoistani.) Olemme riekkuneet myös Linnanmäellä, Suomenlinnassa, Kumpulan maauimalassa, Mustikkamaalla ja Regatassa. Eli kaikkia sellaisia "kesä ei ole kesä ilman" -juttuja on nähty tähän mennessä. Etenkin nyt, kun Alppu osaa pyöräillä ja Didi viihtyy pyörän selässä istuimessa, Helsingissä liikkuminen on muuttunut vaivattomaksi.Heinäkuun me varmaankin olemme lähinnä Turussa, mutta on ihana ajatus, että kun elokuun alussa palaan töihin, ehdimme vielä viettää kokonaisen kesäkuukauden Helsingissä. Haluaisin nimittäin käydä ainakin vielä Kuusijärvellä, Seurasaaressa ja Stadikalla.Mutta nyt aiomme enimmäkseen vain rötvätä ja viettää ÄTM-elämää eli älä tee mitään.Tuntuu, että tuon raskaan koronakevään jälkeen kaikki ovat jollain tavalla vähän lopussa. Toivon, että kesä antaa oikeasti mahdollisuuden levätä tarpeeksi, jotta syksyllä sitten jaksaisi taas kaikkea. Ainakin tällä hetkellä tuntuu toiveikkaalta!Lue myös:Kolmen valituksen sääntö