Vuosi sitten olin Thaimaassa
Oi voi. Vuosi sitten tähän aikaan hermoilin kotona viimeisiä pakkailuja ja mietin, paljonko vauvanruokaa matkaan kannattaa ottaa mukaan. Olin 11-kuukautisen pikku palleron äiti, ja tuo vauveli osasi silloin vasta kontata. Tänään katselen Instasta ihmisten ihania Thaimaan lomakuvia ja olen onnellinen näiden matkalaisten puolesta. Etenkin vauvat matkalla sykähdyttävät sydäntäni erityisesti.
Muistan tuon kuukauden lopun elämääni. Meillä oli matkassa mahtava kuusikko, Niina, Pasi ja Eippu sekä Tiki, Alppu ja minä. Vaikka lapset olivat tuolloin huomattavasti pöhkömpiä, ne viihtyivät silti hirmu hyvin keskenään. Näin vuoden jälkeen mieleen nousee ihania onnenhyrskäyksiä eri tilanteista. Tässä muutama monista:
Ensimmäinen ilta Bangkokissa. Pimeä lämmin yö tuntuu iholla, ja me istumme kuudestaan Chinatownissa katukeittiössä, ympärillä kuhisee ihmisiä ja vilkkuu valoja. Olemme tilanneet monia eksoottisen näköisiä annoksia, ja nyt on aika nostaa ensimmäiset kylmät Chang-oluet. Kaikkia naurattaa, kun olo on niin onnellinen.
Lasken rinkkani uupuneena ja iloisena Chiang Maissa kivannäköiseen hotellihuoneeseen, ja yhtäkkiä kuulen ovelta koputusta. Oven takana on yksi parhaista ystävistäni, Ella! Hän ja Chrisu ovat yllättäneet mut täydellisesti ilmaantumalla Pohjois-Thaimaahan kesken heidän maailmanympärysmatkaansa. Kiljun ja nauran riemusta.
Ilmastointi puhaltaa. Olemme vihdoin asettuneet uskomattomaan 12-paikkaiseen pikkubussiimme ja aloitamme Pohjois-Thaimaan viikon mittaisen road tripin. Olen valtavan kiitollinen Pasille, joka ensinnäkin suostuu olemaan kuski ja toiseksi ajaa todella hyvin. Metsäiset maisemat mutkaisilla kukkuloilla ovat välillä henkeäsalpaavat.
Hikinen iltapäivä Paissa, ja me makoilemme hotellihuoneemme suurella terassilla ja juomme mango lassia. Alppu ja Eippu keksivät hauskan leikin ja ottavat pienen jakkaran tuekseen. Sitten he käpyttelevät villisti kikattaen vaippasiltaan ympäri terassia.
Istumme illalla Ellan ja Chrisun bungalowin terassilla Paissa. Majoitus on huomattavasti edullisempi kuin meidän fancy-hotellin, mutta tässä on tunnelmaa. Syömme paikallisia Domino-keksejä, juomme bisseä ja kuuntelemme Ellan ja Chrisun uskomattomia tarinoita transsiperialla kohdatuista ihmisistä (etenkin yhdestä mulkusta ranskalaisesta).
Odotamme Chiang Main lentokentällä koneeseen pääsyä. Lentoemännät näyttävät kylttiä, jossa lukee: "Don Muang." Tiki ehdottaa, että me saatettaisiin päästä hyville paikoille, jos hän menisi esittäytymään, että hän on Mr Don Muang. Kerron Tikille, että Don Muang on Bangkokin lentokentän nimi.
Matkaamme pitkähäntäveneellä koko päivän James Bond -saarelle ja takaisin. Pojat nukkuvat välillä meidän syleissä, maisema on ihmeellinen merestä nousevine jyrkkinen vuorisaarineen. Moottoriveneen kova ääni muistuttaa lapsuuden kesistä, jolloin veneilimme vanhalla puuveneellämme Turun saaristossa.
Mussutan lapsellisesti siitä, että meidän Koh Lantan hotellihuoneeseen kuuluu tien äänet. Ärsyyntyminen vaihtuu nopeasti iloksi, sillä saan kuulla uudesta yllätyksestä: Ella on järjestänyt meille treffit ystäviemme Lauran ja Tuomaksen kanssa! Illalla ravintolassa paljaat jalat koskevat lämmintä hiekkaa, kun istumme pitkän pöydän ääressä ja kerromme vitsejä. Alpulla on Ellalta saamansa kala-pehmolelu kädessään. Laura kertoo, että hänellä on tapana söpöillä niin, että kaikki eläimet loppuvat u-kirjaimeen: nallu, kissu, koiru. Huomaamme, että kala ei muutu tällä taktiikalla niin suloiseksi otukseksi.
Makaan Koh Lantan rannalla valkoisin kankain verhoillussa bambuhuoneessa Ellan vieressä. Kuuluu, kun meren aallot iskevät, ja meitä hierotaan kaikenmoisilla eteerisillä öljyillä. Tämän jälkeen käyn leikkauttamassa hiukseni lady boyn luona.
Jonotamme check inniin Krabin lentokentällä, ja meidän edessä on kiinalaispariskunta. Käy ilmi, että he ovat pitäneet paikkaa kolmenkymmenen hengen kiinalaisseurueelle. Nurisen Tikille, että juuri tuollaisia epäkohteliaita etuilijoita kiinalaiset ovat. Sitten yksi nainen kääntyy meihin päin, ojentaa kantorepussa kuikuilevalle Alpulle punaisen kilikellon ja sanoo: "This is a present for you. Happy Chinese New Year!" Minua nolottaa moukkamainen käytökseni, mutta Alppu on tyytyväinen uuteen leluunsa.
Saavumme viimeiseen hotelliimme, huoneemme on 18. kerroksessa, ja sieltä näkyy Bangkokin upea siluetti. Tökkäsen vähän ikkunaa huviksi, ja huomaan, että se on auki. Pelästyn järjettömästi, sillä Alppu on toisessa kädessäni. Onneksi ikkunan saa kiinni kunnolla, ja kahva on Alpun ulottumattomissa!
On viimeinen ilta matkalla. Istumme jälleen kuudestaan katukeittiössä Bangkokissa, tällä kertaa Khao San Roadilla. Juomme matkan viimeiset kylmät Changit. Tätä tulee niin ikävä, ja samalla olen täysin valmis kotiin.
Saavumme taksilla Helsinki-Vantaalta kotiin. Siellä odottaa ystäväni Anna-Kaisan tekemä lämmin lasagne, hanavettä, jota voi juoda sekä oma sänky. Kotiin palaaminen ei ole milloinkaan tuntunut näin hyvältä.
Kuvat: Pasi Nissinen, kiitos kun sain vielä julkaista!
Thaimaa-kuukausi kokonaisuudessaan:
Video Thaimaan-matkastamme (eli asiat, joihin kannattaa varautua matkalla vauvan kanssa)
Kuukauden reittisuunnitelma: Ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle
Helsingistä Bangkokiin: 10 tunnin lento vauvan kanssa
Chiang Mai on ihana paikka Pohjoisessa
Chiang main iltabasaari ja vauvan hippeytyminen
Mae Hong Son Loop eli road trip vauvan kanssa
Mae Sariang ja miten nukkua vauvan kanssa matkalla
Mae Hon Song ja miksi autiot resortit kammottavat
Paissa glampackerina hippien keskellä