Vauva täytti kolme kuukautta
Vauvan kolmas kuukausi on ollut menestys. Tässä ajassa hän on muuntautunut käpristyneestä pikkuvauvasta ihan oikeaksi vauvaksi, jonka vauvuus on jo sellaista syvää vauvuutta, sanan kaikessa merkityksessä. On pyöräet posket, paljon poimuja jonne upottaa nöyhtää. On nyrkit, jotka tumpataan suuhun.Aika heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin on ollut ihanaa lämmintä kesää. Suurin osa siitä on ollut vielä perheen lomaa ja mökkeilyä, ja oikeastaan halajaisin edelleen takaisin mökille, ainakin yhdekis pitkäksi viikonlopuksi. Alpun päiväkoti on alkanut, hän on siirtynyt isompien ryhmään. Tällä hetkellä Alppu on päiväkodissa lyhyen päivän ja edelleen perjantait vapaalla. Tähän mennessä homma on toiminut mukavasti.Vauva taas on:kasvanut, yllättäen. Painoa on tullut kilo lisää viimeisestä (nyt 6 470) ja pituutta senttikaupalla (nyt 63 cm). Päänympärystä en viitsi kertoa, sillä hieno lady (äännetään LADY) ei koskaan kerro päänympäryksensä mittaa.saanut kolmekuukautispäivänään kolme rokotetta. (Tämä saattaa erottaa ensimmäisen ja toisen lapsen äitejä: Kun aikoinaan Alppua pistettiin, olin ihan kyynelsilmin, että voi minun vauvaani. Nyt ei tuntunut piikki missään. Tai no tuntui vauvassa, mutta ei minun sielussani!)harjoitellut nauramista. Paino sanalla harjoitellut. Tuolla ölinällä ei vielä päästä Frendien taustanaurajaksi, olen sanonut hänelle, ja hän on jatkanut treeniään. (Kertoo aika paljon ihmisyydestä, että itkeä vauva osaa heti, mutta nauraa ei vielä kolmenkaan kuukauden iässä. Sellaista se elämä on!)matkaillut muun muassa Turussa, Hämeenlinnassa, Tammisaaressa, Hyvinkäällä, Suomenlinnassa ja Vallisaaressa. Hän on paljastunut erinomaiseksi reissu-babyksi.tavannut ihanaa Kaapo-koiraa ja hyväksynyt varauksetta tämän pikku pusut.edustanut kaksilla eri lasten syntymäpäiväkutsuilla.joutunut isoveljensä tarroittamaksi.joutunut isoveljensä tyynyksi. Eräänä päivänä kävelin makuuhuoneeseen ja Alppu makoili pää vauvan vatsan päällä. Vauva oli ihan tyytyväinen – raukka on jo nyt tyytynyt osaansa.nauttinut Taiteiden yöstä Vallilan kirjastolla. (Toisin kuin isoveljensä, joka tunki nukketeatteriesityksessä eturiviin ja avasi mielenosoituksellisesti kirjan, jota alkoi lukea. Ei ilmeisesti esitys paljon kiinnostellut.)ryhtynyt tarttumaan kaikenlaiseen! Aktiivimallin lintuihin (eli lelukaaren), äitinsä hiuksiin. "Vauva ei saa tarttua minuun", on kuultu jo isoveljeltäkin.käynyt äiti-vauva-joogassa, jossa hänen äitinsä yritti saada kalman kangistamia niskojaan auki. Eivät avautuneet.ryhtynyt elämään pää pystyssä. Toisin sanoen niska ei muljahtele puolelta toiselle, vaikkei sitä suojelisi klonkkumaiseen My Preciousssss -stailiin.alkanut kiinnostua kunnolla ympäristöstään. Hän tarkastelee kuvakirjojen sivuja ja kuuntelee haltioissaan nationalistisia runoja (kiitos äitiyspakkauksen Oma maa mansikka ja Z. Topeliuksen dadainen "jaloissa ei ole sormia" -säe).muodostunut niin tiiviiksi osaksi meidän perhettä, etten oikein enää muista kunnolla aikaa ilman häntä. Kaikki tuntuu nyt niin oikealta, tämän pieni rakas ihminen niin kuuluu meille.Lue edelliset postaukset:Vauva täytti yhden kuukaudenVauva täytti kaksi kuukautta