Vauva täytti 11 kuukautta

Hihii! Vauva täytti yksitoista kuukautta ja oppi samana päivänä seisomaan lyhyitä hetkiä. Hän on siis löytänyt elämäänsä tasapainon. (Kuten myös Alppunen, joka oppi pyöräilemään muutama viikko sitten.)Jos jotain hyvää tässä neljän seinän sisällä hengailussa on, niin se, että Didier saa päivässä monta tuntia harjoitella käyskentelyään kävelykärryllä ja seiniä pitkin. Jos ei olisi erikoistilannetta, luultavasti pyrkisin roudailemaan sitä edelleen kahviloihin ja omiin menoihini. Lisäksi hän ei todellakaan viettäisi kahta kertaa päivässä puistossa, mikäli isoveli ei olisi kotona päivisin. Tuntuu, että tällä typyllä on nyt aika mukavat meiningit, kun kotona on isoveli, äiti ja isä, eli paljon hauskaa seurailtavaa.Didierin elämä on muuttunut siinä mielessä, että Tiki aloitti huhtikuun alusta isyysvapaan, joka jatkuu tammikuulle. Minä taas teen töitä, ainakin pari tuntia päivässä. Kuten olen monesti kertonut, niin suunnitelmamme oli sellainen, että huhtikuussa käymme kuukauden interraililla, sitten teen vähän Melkein kaikki rahasta -podia, kesän lomailisimme ja elokuussa minä aloittaisin kunnolla työt. Mitään näistä ei ole tapahtunut, podcastin nauhoitukset ovat jäissä ja ajatus interrailista tuntuu jopa irvokkaan koomiselta. Olen sitten tehnyt vähän töitä, eli kirjoittelen lehtijuttuja muun muassa Me Naisiin ja Hesariin. Toisaalta motivaatio työntekoon on korkea, sillä huvilaremontin toiveet nousevat koko ajan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että remontin hintalappu vain kasvaa (iik!). Joten ihan hyvä, ettei mene nyt kymppitonnia interrailiin, säästyypä nekin rahat sitten johonkin superkivaan terassiin.Mutta takaisin Didin kuulumisiin!Diddelsin kuukauden suurin matka oli käynti meidän papan asunnossa Eirassa (pappa on toisaalla). Käytiin siellä yhtenä sateisena/rakeisena tiistaina, kun piti olla liesussa siivouksen ajan. Muuten ollaan oltu tiiviisti Hermanni-Vallilassa, eli noin kilometrin säteellä kotoa. Tuntuu hassulta, mutta kyllä tähän on myös alkanut tottua.Didi on alkanut osoittaa sellaisen aikuisen vauvan merkkejä: hän esimerkiksi syö jo tosi hyvin kaikkea aikuisten ruokaa (sormin, ei saa edelleenkään syöttää). Minulla on ollut vähän löyhemmät standardit ruokien suhteen kuin Alpun kohdalla, jos nyt menee vähän leipää jossa on suolaa, niin soronoo.Didin iltatoimiin on tullut uusi elementti: kylpy isoveljen kanssa. Rakastan tätä hetkeä, sillä aina ennen minulla oli tapana istuskella vessanpöntön päällä ja jutustella kylpevän Alpun kanssa. Tämä iltarituaali on ollut 11 kuukauden katkolla, sillä vauvan iltaimetys on sattunut juuri tuohon aikaan. Tässä kuussa Diddels on alkanut nukahtaa samaan aikaan kuin hänen isoveljensä, mikä tekee nukuttamisesta paljon lyhyemmän prosessin. Tämä taas tarkoittaa enemmän parisuhdeaikaa minulle ja Tikille (tai omaa aikaa). On niin kivaa katsella telkkaria yhdessä iltaisin ja naureskella lasten edesottamuksille.Didi on myös siirtynyt yksien päiväunien taktiikkaan, mikä helpottaa elämää valtavasti. Herätys klo 7, unille noin klo 10–11 ja herätys 12–13, nukkumaan klo 19–19.30. Aivan mahtava rytmi!Minun lempihetki päivästä on tällä hetkellä se, kun lounaan jälkeen juomme kahvia olohuoneessa. Juuri siihen aikaan kaikki ovat raukean tyytyväisiä, aurinko paistaa lämpimästi, Didi on nukkunut ja syönyt, joten hän hihittelee ja tepastelee ympäri olkkaria Tikin ja minun jutellessa Sixten Korkmanin ilahduttavasta tavasta puhua tuplakonsonantein (organisaattio, instituuttio) tai Euribor-korkojen kohtalosta. (Sen jälkeen kun minut pyydettiin Jälkipörssiin vakivieraaksi, olen pakottanut Tikin keskustelemaan koko ajan talousaiheista. Mutta kun ei ole ketään muuta kenen kanssa tällä hetkellä jutella niistä ennen televisioon menemistä!)Olen kyllä vähän sitä mieltä, että leikkipuisto ei ole sopiva paikka 11-kuiselle ihmiselle. Kun se lapsi yrittää syödä koko ajan hiekkaa! Se on tuskallista! Keinumista typy rakastaa, ja hän jaksaisi kävellä ikuisesti ympäri puistoa talutuksessa, mutta kun en jaksaisi koko ajan toimia hänen henkilökohtaisena rollaattorinaan.On myös jotenkin hauska seurata, miten tuolla ihmisellä alkaa olla selkeä näkemys siitä, miten asioiden tulisi edetä. Jos talutan häntä ei-haluttuun suuntaan tai hän ei saa haluamaansa esinettä, niin tulee sellainen kunnon "immmmh!"-karjaisu. Meidän lempeästä ja hymyileväisestä pallerosta on kovaa vauhtia kuoriutumassa kunnon Tahtonainen. Tämä on tietenkin (pääasiassa) vain hyvä juttu, sillä ei perheessämme oikein pärjäisi muuten.Niin kummalliselta kuin kuulostaakin, niin tämä on ollut henkilökohtaisesti aika mukavaa aikaa. Tai siis uskon, että lapset ovat nauttineet. Ja kun lapset nauttivat, niin minä nautin. Se on kierre! On sellainen olo, että kyllä, taustalla on pelkoja ja ahdistusta maailman tilasta, mutta sitten tämä meidän pieni arki on täynnä kivoja hetkiä ja rentoa tunnelmaa. Välillä tietenkin minulla palaa pinna siihen, etten ehdi tehdä niin paljon töitä kuin haluaisin (koska aina kun kaksi pientä assaria ovat kotona, niin ei se vain onnistu). Mutta siksi olenkin mitottanut töitä sen verran vähän itselleni, että pystyn olemaan enemmän noiden pienten epeleiden kanssa.Enkä voi uskoa, että nyt käynnistyy vauvavuoden viimeinen kuukausi. Meidän pieni ei ole enää pian vauva! Pitää nauttia tästä nyt niin paljon kuin se on mahdollista.Lue myös:Vauva täytti yhden kuukaudenVauva täytti kaksi kuukauttaVauva täytti kolme kuukauttaVauva täytti neljä kuukauttaVauva täytti viisi kuukauttaVauva täytti kuusi kuukauttaVauva täytti seitsemän kuukauttaVauva täytti kahdeksan kuukauttaVauva täytti yhdeksän kuukauttaVauva täytti kymmenen kuukautta

Previous
Previous

Oletko saanut tukea poikkeusoloissa?

Next
Next

Raskausviikot 24–30: Humpuuttelua ja hyvää mieltä