Vauva operoi kävelykärryllä

vauva leikkii.jpg

vauva leikkii2.jpg

vauva leikkii3.jpg

vauva leikkii5.jpg

vauva leikkii4.jpg

*Kaupallinen yhteistyäö: Jollyroom

Aiemmin Alpulle kelpasi leluiksi mitkä hyvänsä tavarat. Tai no okei, aiemmin ja aiemmin, esimerkiksi nyt joulukirkossa se leikki hiusharjalla, tuolla mieltä kiehtovalla objektilla, tyytyväisesti puoli tuntia. Mutta näin kymmenen kuukauden iässä olen huomannut, että myös ihan oikeat lelut kiinnostelevat.

Sain valkata Jollyroomin vauvaleluista pari hauskaa juttua vauvalle joululahjaksi. Kuten varmaan kaikki nykyajan vanhemmat, mäkin olen liittynyt siihen kuoroon, jotka hurskastelee, että "vain vähän leluja lapselle" ja "meillä pidetään sitten lasten tavaramäärä ruodussa". Ilmeisesti tuo lelukoppa pitäisi jo nyt joulun jälkeen marittaa (mun kaveri Alina maritti juuri kirjahyllynsä, eli vei kon mari -hengessä kolmasosan antikvariaattiin). Mutta toki vauvalle nyt jotain on kiva hankkia! Ja näin kulttuurikodin vanhempana yritän pysyä klassikoissa. Klassikolla tarkoitan sellaista lelua, jolla on leikitty minun lapsuudessani kultaisella kahdeksankymmentäluvulla.

Niinpä päädyin kävelykärryyn ja hakkaleluun eli hakkuun. Kävelykärrystä tuli hitti heti, kun se otettiin paketista. Alppu on tähän mennessä hiippaillut hartaudella pitkin sohvia, pöytiä ja seiniä, mutta nyt hälle on auennut uusi maailma operoidessaan keskellä lattiaa. Toki tuo lelu herättää halun marittaa esimerkiksi sohva, ruokapöytäryhmä ja sänky huitsinnevadaan meidän asunnosta, oikeastaan haluaisin muuttaa isoon huonekaluttomaan halliin. Mutta ehkä vaavi voi törmäillä aikansa ympäri huonekaluja ja oppia jossain vaiheessa kääntymisen jalon taidon. Tällä hetkellä joudun nimittäin käännyttämään häntä aika usein. No, parempi tottua tähän, voi olla että joudun käännyttämään häntä myös tulevaisuudessa (esimerkiksi poliittisesti vihreää kohti).

Hakku sen sijaan oli ehkä vähän turhan kunnianhimoinen hankinta. Laatikon kyljessä lukee "+2-vuotiaalle". Tiki tosin ilmoitti, että hän voi sitten seuraavat puoli vuotta kotona ollessaan hakata noit puisia tikkuja. (Tästä tulee väkisinkin Supernaiivi-kirja mieleen, joskin mun mielestä se romaani oli täyttä skeidaa ja olenkin marittanut sen hyllystäni pois ajat sitten.) No, Alppu on tykännyt imeskellä tuon hakun puista vasaraa, eiköhän sekin jollain lailla kehitä sielua ja ruumista.

 

Onko teillä jotain klassikkoleluja, joilla haluaisitte lapsenne leikkivän?

 

 

Previous
Previous

Oletko lähempänä tv:n teinejä vai heidän vanhempiaan? (ja sarjasuositus Skam)

Next
Next

Vauva viettää jouluaattoa