Valokuva-albumin aatelia
Joskus jengi kyselee, että mitä ihminen tekee niillä lukuisilla ottamillaan valokuvilla. Mulle asia on täysin päivänselvä: Värkkää ja tilaa niistä valokuva-albumin.
Olen tehnyt 14-vuotiaasta saakka elämästäni valokuva-albumeja. Ensin paperikuvista, mutta digikuvien aikakaudella hommat ovat muuttuneet vielä ihanammiksi. Nykyään nimittäin albumien kuvanlaatu on mielettömän hyvää, kuvien koon, taiton ja tekstin sijainnin voi päättää helposti ja kirjoista tulee heppoisillakin tietokonetaidoilla tosi kauniita.
Olen perehtynyt moniin valokuva-albumipalveluihin. Kriteerit ovat olleet: Helppo taitto-ohjelma, hyvä kuvanlaatu ja suht edullinen lopputulos.
Tällä hetkellä aivan ehdoton ykkönen on amerikkalainen Blurb. Sen ilmainen BookWright-taitto-ohjelma on intuitiivinen ja helppokäyttöinen. Siinä on tosi kivoja ja näppäriä taittopohjia, joista jokaiselle sivulle voi valita sopivan sen mukaan, haluaako sivulle yhden, kaksi vai vaikka 16 kuvaa. Isot ja hienot otokset voi laittaa vaikka sivun kokoiseksi, hauskat kännykkäräpsyt tuollaiseksi pikkuruuduiksi. Taittoja pystyy itse muokkailemaan helposti.
Kirjat voi tilata paperisina kotiin, ne tulevat suht nopeasti perille. Lisäksi olen ottanut jokaisesta tekemästäni kirjasta myös pdf-version, jotta minulla on nuo kirjat myös sähköisinä. Silloin niitä on myös helppo jakaa sukulaisten kesken.
Hinnaksi tuollaiselle noin satasivuiselle albuille tulee noin 100 dollaria, mikä on ihan ok hinta, kun tuo kovakantinen ja suuri kirja on niin kiva muisto.
Olen tehnyt nyt Alpun elämästä kaksi Blurb-kirjaa: ensimmäisestä ja toisesta vuodesta. Toisen vuoden sain itse asiassa juuri lomalla viimeisteltyä, tässä taas on kuvia ekasta vuodesta.
Rakastan askaroida noiden valokuvien kanssa ja sommitella niitä sivuille sopiviksi kollaaseiksi. Tekstit kirjaan kopioin aika lailla täältä blogistani, noista kuukausipostauksista, joita jaksoin vielä ensimmäisen vuoden ajan harrastaa.
Kuvia katsellessa elelen noita hetkiä uudestaan, ja niist tulee aina sellainen olo, että onpas elämä ollut aika ihanaa, ja kyllä sitä on tullut tehtyä aika hauskoja juttuja.
On ihanaa, kun niistä näkee, miten Alppu kasvaa - ja myös sen, miten hänen pienet ystävänsä ovat kasvaneet. Lisäksi sellaista yleistä tunnelmaa ja perheen meininkiä aistii.
Ajattelen, että Alpulle näitä on kiva sitten joskus myöhemmin katsella, niistä hän näkee, että hänellä on ollut elämässään jo varhain paljon hauskoja juttuja, ja toisaalta ihan sellaista perus arkea.
Olen tehnyt Alpun ensimmäisestä vuodesta myös videon, jossa on kaiken maailman sekoiluklippejä leikattuna vain peräkkäin. Tarkoitus oli lomalla tehdä tokasta vuodesta samanlainen, mutta videoiden leikkaamiseen menee yllättävän paljon aikaa, joten en kerennyt.
Joka tapauksessa, nyt Alpun elämä on todellakin tallennettu sekä sähköiseen että analogissen muotoon.
Nykyään jo aina välillä Alpun kanssa katsellaan näitä valokuva-albumeja. Hänestä kertovaa vauvavuoden videota hän ei jostain syystä halua katsoa. Se jotenkin kummeksuttaa, että kuka tuo tuollainen ukkeli on. Ehkä Alpulla on jo pieni ikäkriisi. Vauvavuosi oli kuitenkin niin mukavaa aikaa, eikä sitä saa koskaan takaisin!
Oletteko jaksaneet väsäillä valokuva- tai muita muistojen kirjoja?
Lue myös: