Kirkkoon ei ole koskaan ollut näin helppo tulla
Kaupallinen yhteistyö: RAKLI ry ja Asennemedia
Tikkurilan kirkon on suunnitellut arkkitehtitoimisto OOPEAA (Office for Peripheral Architecture). Pääsuunnittelijana ja vastaavana arkkitehtina toimi Anssi Lassila ja projektiarkkitehtina Iida Hedberg.
Tikkurilalaiset ja Tiksin tietämillä pyörivät, teitä on potkaissut onni.
Kävin vierailemassa Tikkurilan uudessa kirkossa, enkä ole vielä koskaan käynyt yhtä helposti lähestyttävässä kirkossa. (On tullut käytyä aika monissa kirkoissa elämäni aikana.)
Tikkurilan asemalta minuutin kävelymatkan päähän on rakennettu uusi kortteli, jossa sijaitsee Tikkurilan arkkitehtonisesti upea tiilikirkko. Se vihittiin käyttöön reilu vuosi sitten, tammikuussa 2021.
Jo pelkkä kirkon ohi käveleminen on kiva elämys, sillä tiiliin on piiloteltu erinäisiä sanoja ja pätkiä raamatusta. Silmä tarttuu aina muutamaan kerrallaan.
Myös laseihin tehty digiprintti-taide tekee seinästä elävän: se antaa yksityisyyttä seinän toisella puolella sijaitsevaan kirkkosaliin.
Tikkurilan kirkon julkisivun materiaalina tiili liittää rakennuksen osaksi korttelia, jonka keskelle se rakentuu. Tiilien yksittäiset värit paljastuvat hauskasti katsojan lähestyessä rakennusta.
Tikkurilan kirkko on Tikkurilan seurakunnan sekä ruotsinkielisen Vanda svenska församlingin kotikirkko. Lisäksi siellä toimivat Vantaan seurakuntien hallinto ja yhteinen seurakuntatyö.
Tikkurilan kirkko haluaa olla keskellä kaupunkia oleva erilaisten ihmisten kohtaamispaikka. Se on ihan Tikkurilan aseman vieressä ja esimerkiksi tuohon lasiseinän takana olevaan Lauran kaffilaan on tosi helppo tulla piipahtamaan.
Tiilet on valmistanut vuodesta 1791 asti toiminut tanskalainen saman suvun omistuksessa pysynyt tiilitehdas Petersen, joka valikoitui tiilien toimittajaksi pitkän perinteen ja laajan värijakauman vuoksi.
Helppo piipahtaa tai jäädä hengaamaan
Alimmassa kerroksessa lasiseinän takana, heti sisäänkäynnistä oikealla on Lauran kaffila, joka näyttää ihan tavalliselta viihtyisältä kahvilalta, joka tarjoaa lounasta ja peruspullaa.
Mukana on kuitenkin myös hyväntekeväisyysaspekti: esimerkiksi jokaisesta myydystä kahvista lahjoitetaan 10 senttiä kuukausittain vaihtuvaan hyväntekeväisyyskohteeseen.
Kahvilan perällä on erillinen suloinen huone, Pienten paikka, johon voi tulla hengailemaan lasten kanssa. Paikassa on vessa, ruoanlämmityspiste ja leluja kaapeissa.
Lapsiperheläisenä arvostan valtavasti tällaisia ei-kaupallisia tiloja, joissa voi hengailla vauvan tai taaperon kanssa – etenkin kun ne on hyvien kulkuyhteyksien varrella.
Kirkkoa suunnitellessa pääkaupunkiseudun ihmisiltä kyseltiin useaan otteeseen, mitä kaikkea toimintaa tai toiminnallisuutta kirkolta halutaan. Lapsiperheiden toiveet korostuivat, mutta toki myös muiden ihmisryhmien tarpeet.
Tikkurilan kirkolla on myös vakuuttavat aukioloajat: maanantaista perjantaihin kello 7.30–21 ja viikonloppuisin 9–18. Välillä iltakonsertit pidentävät aukioloa.
Tässä mielessä kirkkoherra Janne Silvastin lausahdus pitää paikkansa:
“Täällä pyhä on läsnä, muttei ole kuitenkaan kynnystä astua sisään.”
Kirkkosalin lasiseinissä on niihin poltettua digitaaliprinttiä. Kristillisiä symboleita esittävän Ikuisuus-teoksen luonne vaihtelee vuoden- ja vuorokaudenajan sekä valaistuksen mukaan.
Kirkkosalia pystyy muokkaamaan
Mistä pidän erityisesti kirkkoarkkitehtuurissa, on se että kirkoissa voidaan lähteä estetiikka edellä. Voi olla korkeaa seinää, kokeellisia juttuja – kaiken ei tarvitse olla pelkästään tarpeeseen säästöbudjetilla tehtyä.
Tikkurilan kirkko yhdistää molemmat: estetiikan ja käytännön. Seinät on puurimojen avulla valettua betonia, ja pinnassa näkyy hauskasti rosoinen puun jälki. Ulkopuoli on tanskalaista käsin tehtyä tiiltä.
Kirkon tuolit on suunniteltu juuri tätä salia varten, ja niitä on kuulemma koeistuttu niin baarissa kuin leffateatterissakin. Ja totta tosiaan, selkänojan kallistus on miellyttävä (olen istunut elämäni aikana hyvin epäergonomisilla kirkon penkeillä!).
Kirkon tuolien muotoilua on testattu niin leffateatterissa kuin baarissakin.
Kuten aina kirkoissa, alttari on värikoodattu kauden mukaan: vihreä on arkiväri.
Kirkkosalin betoniseinään on veistetty 3,5-metrinen risti ”Usko”, jota tehostaa kullanvärinen pinnoite.
Käytännöllisyys taas tulee vastaan esimerkiksi siinä, että kirkkosalia voi jatkaa kahden ison salin verran siirtämällä puuseiniä sivuun. Myös yläkerran parven saa auki.
Salissa on mietitty paljon äänimaisemaa, ja täällä voi pitää kauniita ja kaikuvia klassisen musiikin konsertteja, mutta myös laskea tarvittaessa akustiset verhot vaikkapa pop- tai rock-konserttien aikana.
Kirkon urut ovat upeat. Juhlavat ja kauniit. Pääsen kurkkaamaan niiden sisällä olevaa yli 900 pilliä.
Janne Silvast vie minut myös kirkon katolle, jossa on hieno tornikellopeli eli carillon. Se on tehty eri sävelkorkeuksille viritetyistä kelloista. Kellopelia voi soittaa käsin ja jaloin soittopöydän avulla.
“Kun kanttori soitti sillä Apulannan Armo-kappaletta, kadulla kävelijät pysähtyivät kuuntelemaan”, Silvast kertoo.
Kirkon urut on rakentanut urkurakentamo Veikko Virtanen Oy ja niiden modernin fasadin on suunnitellut Caspar Åkerblom yhteistyössä OOPEAA:n kanssa.
Urkujen sisällä on myös muutama vanhasta kirkosta otettu pilli.
Pääsin urkujen sisään!
Palkittu kirkko kerää kiitosta kriitikoilta ja seurakuntalaisilta
Suunnitteluvaiheessa kannatti kysyä ihmisten mielipiteitä. Nyt vuoden toiminnan jälkeen kirkossa kävijät ovat antaneet paljon hyvää palautetta: Kirkkoon on helppo tulla, se on auki aamusta iltaan ja kävijät ovat hyvin eri ikäisiä.
Ymmärrän, jos asuisin lähempänä, niin kyllä minäkin täällä luuhaisin.
Tikkurilan kirkko on saanut myös monenlaisia palkintoja. Viime marraskuussa se sai Kestävä kivitalo -palkinnon. Vuonna 2020 Tikkurilan kirkko taas palkittiin yksinkertaisesta nimestään vuoden nimenä (tämä oli mielestäni ihana uutinen!).
Tikkurilan kirkko on myös valittu jatkoon kilpailemaan EU:n Mies van der Rohe - arkkitehtuuripalkinnosta. Suomesta ehdolla oli alkuun kymmenen kohdetta, joista jatkoon pääsi nyt kaksi. Toinen jatkoon päässeistä on Olympiastadionin peruskorjaus.
Suosittelen käymään vähän kauempaakin, ihan vaikka vaan tuon kauniin arkkitehtuurin takia!
Kirkkosalin seinällä on taideteoksen muodossa moderni versio kastepuusta: Lasihedelmiin sidotaan silkkinauha, johon on kirjoitettu lapsen nimi. Puolen vuoden välein perheet saavat hakea nauhat itselleen.
Kastepuun nimi on Rakkaus. Oli ihana lueskella uusien seurakuntalaisten nimiä – ehkä vähän hakea inspiraatiota samalla, heheh.
Kun kanttori soitti Apulannan Armo-biisiä katolla kirkon olevalla kellopelillä, ohikulkijat pysähtyivät kuuntelemaan.
Kellopelin eli carollonin on suunnitellut ja tehnyt paikallinen taitava kellontekijä: Supavit Nummelin.
Tykkään tässä ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevasta Pienten paikasta, jonne lapsiperheiden on helppo tulla vain hengailemaan.
Säilytystilat on piilotettu ovelasti avautuvan puuseinän taakse. (Toisessa kuvassa ovet ovat kiinni.)
Kirkkorakennuksessa on paitsi kahvila ja kirkkosali, myös monia ryhmätiloja, kokous- ja työtiloja ja aula. Ryhmätiloilla on kauniita nimiä, kuten Usko, Toivo ja Rakkaus. Rakkaus-tilassa kokoontuu esimerkiksi ensivauvojen kerho.
Suomalainen arkkitehtuuri ansaitsee tulla esitellyksi
Tämä on minun ja RAKLI ry:n postaussarjan viides osa.
Ensimmäisessä esittelin Taideyliopiston uutta kampusta, toisessa Helsinki-Vantaan lentoasemaa, kolmannessa Kojamon Lumo-vuokrakotien palveluita ja neljännessä tein mahtavan, suorastaan filosofisen kierroksen Otaniemellä.
Minulle entuudestaan tuntematon RAKLI on siis kiinteistöjen ammattimaisten omistajien, kiinteistösijoittajien, toimitilajohdon ja rakennuttajien järjestö. Sillä on hyvin kiinnostavia jäseniä, ja on ollut super innostavaa tutustua niistä muutamien rakennuksiin.
Olen ihan fiiliksissä, että sarja jatkuu, sillä suomalainen rakentaminen ansaitsee tulla nostetuksi esiin.
Lue postaussarjan neljä edellistä osaa osa:
Taideakatemian uusi kampus pitää jokaisen nähdä
Helsinki-Vantaan uusi lentoasema on ensikosketus Suomeen
Lumokodeissa vuokralainen voi vaatia muutakin kuin katon päänsä päälle
