Tietokirjani Kaikki rahasta on julkaistu!
Oh! Puoli vuotta sitten kerroin teille, että olen kirjoittamassa kirhaa rahasta, ja nyt tuo kirja on ihan konkreettisesti kädessäni. Tuntuu aivan friikiltä hommalta, sillä tietokirjan kirjoittaminen on aika monen toimittajan suuri haave. Nyt se on toteutunut, ja se tuntuu samaan aikaan aivan mahtavalta ja toisaalta (pakko myöntää) jotenkin aika pelottavalta.
Olen kirjoittanut varmaan tuhansia, ellen kymmeniä tuhansia lehtijuttuja sanoma-, aikakaus- ja nettilehtiin, mutta niiden hyvä puoli on ollut se, että ne luetaan kerran ja sitten seuraavana päivänä tai seuraavassa numerossa on jo seuraavat jutut. Näin yhtä juttua kohden ei tule niin kovin suuria paineita. Sen kun vain vääntää homman kasaan. Mutta kirja! Siinä on aivan eri hommat kyseessä.
Ajattelinkin kertoa tässä postauksessa noin suurinpiirtein, että miten tämä kyseinen kirja on syntynyt.
Päätös kirjan tekemisestä syntyi noin vuosi sitten. Blogini rahahorinoista tehtiin juttu Helsingin Sanomien Torstai-sivuille (18.8.2017), ja samana aamuna Gummeruksen tietokirjojen kustannuspäällikkö Susanna Messo laittoi viestiä ja kysyi, tulisinko käymään. Minä menin, ja hän pyysi, että kirjoittaisin tietokirjan rahan käyttämisestä. Sellaiselle olisi kuulemma nyt vahvasti kysyntää.
"Tee sisällysluettelo ja lähetä se minulle maanantaiksi."
Pyysin Mirjan, Raisan ja Mariannan meille ideoimaan makaronilaatikkopalkalla kirjan lukujen aiheet, sellaiset, jotka kiinnostavat meitä, eli kolmekymppisiä naisia. Ja ehkä vähän muitakin ihmisiä. Lopulta kirjan 12 luvun yläotsikot syntyivät aika helposti. Meitä kaikkia kiinnosti säästäminen, se miten asunto ostetaan, se miten rahat kannattaisi jakaa parisuhteessa, miten sijoitetaan rahaa vastuuasiat muistaen ja myös, millaisia ongelmia raha ihmisille aiheuttaa.
Lähetin synopsiksen Susannalle ja hän sanoi, että kirjoita ensimmäiset 60 sivua ja palauta ne marraskuuhun mennessä. Irtisanouduin työstäni, aloin tehdä free-toimittajan hommia ja siinä samalla kirjaa. Loin kirjan luvuista oman Trello-kansion ja listasin, minkä alan asiantuntijoita tarvitsen, ja mistä löytyvät Suomen parhaimmat. Ja niitä riitti! Tarvitsin tyyppejä kertomaan veroista, eläkkeestä, avioehdosta ja asuntolainoista. Tarvitsin myös sosiologeja, kulutustutkijoita ja käyttäytymistaloustieteilijöitä kertomaan, miksi me haluamme kuluttaa niin kuin kulutamme, ja miksi säästäminen on ihan oikeasti aivan saatanallisen vaikeaa. Tarvitsin professoreita, pankin ekonomisteja, virastojen asiantuntijoita.
Ennen kaikkea tarvitsin myös ison joukon tavallisia ihmisiä, naisia, jotka kertovat avoimesti ja rehellisesti oman talouden onnistumisista ja kipukohdista. Loin Facebook-ryhmän, jonka keskustelu oli niin kiinnostavaa, että sieltä olisi saanut kymmenen kirjaa niillä matskuilla. Tällä taklasin sen ongelman, että tekisin kirjan vain omista lähtökohdistani. Lisäksi bongasin tämän blogin kautta esimerkiksi aivan ihana Marian, joka oli selvinnyt 20 000 euron pikavippikierteestä (sen haastattelun muistan ikuisesti!).
Vanhana aikkaritoimittajana halusin kirjaan myös pikkuisen tirkistelyä, ja oikeastaan pointata sen, että aivan kaikki aina Kristiina Halkolasta Erkki Liikaseen ja Linda Liukkaasta Antti Holmaan joutuvat miettimään raha-asioita arjessaan.
Kirjoitin kiukulla ensimmäiset kolme lukua, ja lähetin ne Susannalle. Hyvältä näyttää! hän vastasi, ja niinpä me kirjoitettiin kustannussopimus! Tässä vaiheessa alettiin pallotella kirjan nimeä. Minulla oli ainakin kymmenen ideaa, ja alun perin nimen oli tarkoitus olla ihan jotain muuta, mutta lopulta tämä näytti kannessa parhaalta. Kustantaja halusi tuon lisäyksen "näin säästin kymppitonnin vuodessa", vaikka mä pelkäsin, että se kuulostaa kauhealta lesoilulta. Mutta pelkkä Kaikki rahasta ei kyllä ole hirveän myyvä, sen jopa minä ymmärrän. Sitä paitsi ihmiset olisivat saattaneet sekoittaa sen Jaarli Tulimeren kirjaan. (Hahahaha, olen nauranut tälle aika paljon. Bongasin Jaarlin kirjan oikeasti vasta tänä syksynä ja oli aikamoinen shokki, että kirjallani olikin jo olemassa tällainen kaima.)
Kustannussopimuksen saatuani hain erinäisiä apurahoja, ja sain niistä vain yhden: Kordellinin säätiöltä 4000 euroa (verotonta!) apurahaa. Tämä oli ihana yllätys, koska tietokirjan kirjoittaminen ei nyt suoranaisesti lyö leiville.
Ja sitten vain kirjoitin. Haastattelin ja kirjoitin ja haastattelin ja kirjoitin. Olin koko ajan vähän jäljessä deadlinestä, ja paniikki oli läsnä esimerkiksi joululoman 2017. Miten minä ikinä ehdin, mietin, mutta sitten raivasin koko tammi- ja helmikuun kalenterista vapaaksi muilta töiltä ja tein vain kirjaa. Ensimmäinen käsikirjoitus valmistui helmikuun lopulla. Miten helpottavaa oli lähettää se!
Tämän jälkeen palloteltiin kannen kanssa aika pitkään. Ideoita oli monenlaisia, ja kierrätin ne kaikki aina mun visuaalisesti lahjakkaimpien ystävien silmien edessä (kuten vaikka eräänkin Visual Diary -blogin pitäjällä). Lopputuloksesta tuli mielestäni upea.
Heh, työt eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Sain kustannustoimittajakseni tarkan, älykkään ja superpätevän Salla Seurin, joka laittoi kirjan uuteen uskoon. Lukujärjestystä muutettiin, kymmeniä sivuja deletoitiin pois (minulla on nyt esimerkiksi vakuutuksista ainakin kymmenen sivua tekstiä pöytälaatikossa, jos joku joskus haluaa tietää niistä jotain). Salla poisti myös lukuisia disclamereita kirjasta, koska ei kukaan jaksa lukea joka ikisestä kohdasta, että "tämä ei välttämättä ole mahdollista jokaiselle", "tällainen vaatii henkisiä voimavaroja", "blaa blaa blaa".
Toisella kierroksella kieltä muokattiin paremmaksi. Mun pahimmat ylilyönnit ja toistot hiottiin pois, ja liian ronskia kielenkäyttöä hieman siistittiin. Ja kolmannella samaten.
Kesäkuun lopulla kirja meni taittajalle, ja elokuun alussa sain sen takaisin. Oikoluin kirjan taitettuna viimeisen kerran, napsin toistoja pois, lisäilin viimeisimpiä kiinnostavia lukemiani tutkimuksiani, tsekkasin kirjan graafeja ja lähetin sen takaisin.
Ja sitten kirja lähti painoon. Huh! Viime torstaina menin käymään Gummeruksella puhumassa kirjan mediastrategiasta viestintäpäällikkö Eeva Herrainsillan kanssa, ja siellä sitten näin tuon kirjan ensimmäistä kertaa. Tunne oli niin omituinen. Tässä ne sanat nyt sitten ovat paperilla, ihan oikean näköisenä kirjana. Sairasta, niin sairasta!!!!!
Tällä viikolla kirja tulee kauppoihin ja kirjastoihin, toisin sanoen se alkaa elää omaa elämäänsä, poissa minun käsistäni. Nyt voin enää sanoa vain sen, että menkää ja lukekaa se! Olisi huippua kuulla, mitä mieltä olette kirjasta!
Kuvat: Alppu keinui vieressä, kun Tiki otti minusta tyylikkäitä posekuvia
Lue myös:
Kuusi syytä siihen, että olen alkanut puhua rahasta ääneen
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN