Tietenkin isä jää hoitovapaalle
On aika kertoa meidän perheen tulevaisuudensuunnitelmista. Mä palaan helmikuussa takaisin töihin. Alppu täyttää silloin vuoden. Tiki taas jää kotiin puoleksi vuodeksi. Ajatuksena on, että Alppunen menisi elokuussa 2017 päiväkotiin, silloin se olisi puolitoistavuotias.
Siitä lähtien kuin kaksi viivaa piirtyi raskaustestiin meille on ollut selvää, että Tiki jää hoitamaan lasta joksikin aikaa. Se tekee hyvää ihan jokaiselle osapuolelle.
Parisuhteelle.
Pakko myöntää, että nyt syksyllä on pinna alkanut kiristyä. Mun ja Tikin kokemusmaailmat ovat alkaneet eriytyä niin vahvasti. Mulla on ajoittain sellainen olo, ettei Tiki tajua yhtään, miten raskasta voi olla 24/7 läsnä jollekulle koko ajan. Kun Tiki tulee töistä ja haluaa maata hetken rauhassa sohvalla, mun tekee mieli riehua, että koska mää saan maata rauhassa sohvalla!!! No, sitten kun mä meen töihin, saatan ehkä samastua tuohon sohvallamakaamistarpeeseen paremmin.
Uskon, että kevään jälkeen meidän metatyöt alkavat mennä paljon enemmän 50/50. Tikille ei tule enää yllätyksenä, että vavvalle pitää ottaa lounaalle lähtiessä mukaan ainakin kaksi vaippaa ja sitä pitää syöttää säännöllisesti (ei vain silloin, kun se huutaa).
Ja toisaalta mä haluaisin, että Tiki saisi sen kokemuksen, miten siistiä on ihan vapaasti päättää menoistaan. Niin kauan kuin on ruokaa ja vaipat mukana, vaavin kanssa voi tehdä mitä vain ja mennä minne vain. Se on ihan älyttömän kivaa. Ja kun on tarpeeksi pitkään poissa töistä, ei tarvitse miettiä, että "ou nou, enää kolme päivää lomaa jäljellä". Päinvastoin, päiviä voi tuhlailla tehden mitä vain.
Isän ja lapsen suhteelle.
Vaikka noilla on nyt jo omat jutut meneillään, Alppunen on tällä hetkellä aika mammas pojke. Mä oikein odotan, että Tikin syli kelpaa lohduttamaan tasavertaisesti. (Toki se saattaa aiheuttaa mulle jonkinlaisen kriisin, jos Tikin sylistä tulee jopa tärkeämpi kuin mun.)
Alpun kanssa kaikessa rauhassa kaksisteen hengailu on niin älyttömän kivaa ja suloista, että haluan Tikinkin pääsevän osaksi tätä. (Kyllä, tämä kuulostaa nyt täysin ristiriitaiselta: vauvan kanssa on ihanaaKAMALAAkamalanIHANAA. Mutta kyllä te tiedätte!)
Perheen ja yhteiskunnan suhteelle.
Vanhemmuudessa ei saavuteta tasa-arvoa koskaan, jos isät eivät ala jäädä yhtä lailla kotiin kuin äiditkin. Musta on kummallista, että kotihoidon tuen käyttäjistä vain kolme prosenttia (!!!) on miehiä. Ja isyysvapaata vanhempainvapaan jälkeen käytti vuonna 2014 vain 34 prosenttia. Tätä ei voi selittää edes taloudellisilla perusteilla, koska tältä ajalta mies saa vain vähän vähemmän rahaa kuin palkkaa. Mies ei yksinkertaisesti halua hoitaa lasta yksin.
Koska isien kotiin jääminen on niin harvinaista, työpaikoilla he ovat edelleen kummajaisia (olen kuullut todella nihkeitä tarinoita siitä, miten työpaikoilla on suhtauduttu isän hoitovapaalle jäämiseen). Monet taaperotoiminnat on suunnattu lapsille ja äideille. Isät saattavat olla vähän yksinäisiä. Sitä mä itse asiassa eniten jännitän: löytääkö Tiki hauskaa seuraa kotona ollessaan? Mun äikkäri on ollut niin älyttömän ihanaa juuri siksi, että mulla on ollut niin paljon ystäviä, keiden kanssa hengastella.
Jos ollaan ihan rehellisiä, niin mä jäisin tosi mielelläni kotiin vielä kevääksi. Tämä äikkärillä oleminen on ollut mun elämäni parasta aikaa. Oon nauttinut jokaisesta päivästä ihan mielettömän paljon. Pitää kirjoittaa oikein erillinen postaus siitä, miten syvältä tästä kaikesta vapaudesta ja vauvan kanssa olemisesta luopuminen viiltää. Tästä syystä olenkin päättänyt, että teen neljäpäiväistä viikkoa töissä. En vain kestä ajatusta siitä, että joutuisin luopumaan tästä kaikesta kokonaan. Lattemamalife tulee jatkumaan, ainakin osittain!
Sitten se miinuspuoli
Ainoa, kenelle tämä järjestelmä ei tee hyvää, on meidän perheen pankkitili(t). Taloudellisesti tämä on typerää, koska Tikillä on (tietenkin) parempi palkka kuin mulla. Thaimaa-kuukautena Tiki käyttää sen isyysvapaarahat (ja mä olen hoitovapaalla ilman tukia). Sen jälkeen hän saa 600 euroa hoitovapaarahaa kuussa (Helsingissä on lisä).
Me ollaan siitä erinomaisessa tilanteessa, että ollaan pystytty säästämään rahaa ensi kevättä varten. Kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tähän (mikä on tasa-arvopolitiikalla ratkaistava ongelma!). Mutta me ajateltiin, että raha on vain rahaa, tätä aikaa ei saa koskaan takaisin.
Onkos täällä muita, kenen Puoliso* on jäänyt hoitamaan lapsosta kotiin? Millaisia kokemuksia teillä on siitä? (Jännityksellä odotan tulevaa.)
Kuvassa: Oltiin käymässä Alpun kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Ilmeisesti myös mammuttiaikana äidit hoitivat lapsia ja isät toivat riistan pöytään.
Lue myös:
Yksinäisyys vanhempainvapaalla
*lapsen isä muutettu puolisoksi, koska elämme vuotta 2016.