Tie vie hautausmaalle

Lukioikäisenä kävin kotisiivoamassa erään herttaisen vanhan rouvan asuntoa viikoittain. Kerran Pirkko kertoi mulle, että 17-vuotiaana hän oli vienyt ihastuksensa kohteen ensitreffeille hautausmaalle. Oli sitten ihmetellyt, kun poika ei halunnut lähteä ulos uudestaan. "Ei selvästikään ymmärtänyt", Pirkko kommentoi.

Olen Pirkon naisia. Hautausmaat ovat upeita paikkoja käyskennellä, yksin tai treffikumppanin kanssa.

Ollaan Niinan kanssa tehty muutamia hautuumaaretkiä. Vaelleltu laiskasti Hietaniemen polkuja ja lueskeltu kivistä ihania vanhoja nimiä. (Edvin, Unelma, Viktor, Aini, Elin, Ruut... menkää hautausmaalle jos mietitte lapselle nimeä!) Välillä meitä vastaan käpystää vanhus, orava tai pari pientä pokémonkouluttajaa, mutta tunnelma on väkisinkin seesteinen. Hautausmailla on pakko ajatella omaa "tulevaisuutta" ja siinä samassa palata perusasioiden äärelle ja kysellä itseltään kaikkia tarpeellisia kysymyksiä, kuten käyttääkö tuntinsa oikein. (Jos olet hautausmaalla lounaan jälkeisellä iltapäiväkävelyllä, niin luultavasti käytät.) Lisäksi välillä pitää antaa itselleen lupa muistella omia kuolleita rakkaita, vaikka useimmiten mulla on tapana sysätä ne pois mielestä, kun jotkut asiat ovat vähän liian kipeitä ottaa mieleen päivittäin. 

Ja ovathan hautausmaat myös järjettömän kauniita paikkoja. Siksi mulla on tapana käydä ulkomaanmatkoilla paikallisilla hautuumailla. Hautakivien muodot ja tekstit kertovat myös paikan uskonnosta. Vaikuttavimpia ovat olleet Sarajevon lohduttomat kivipaasirivit, joihin kirjoitetut numerot kertovat tuhansista parikymppisenä tai nuorempana kuolleista. Los Angelesin julkkishautausmaa, jossa moniin hautakiviin on kaiverrettu myös edesmenneen kuva. Prahan ränsistynyt juutalaishautausmaa kiviaidan sisällä. Ja toki Pariisin Père Lachaise teki vaikutuksen 19-vuotiaaseen interrailaajaan, joka fanitti Oscar Wildeä. (Joskin silloin olin vetänyt alle kaverin kanssa pullon roséeta, ja pienessä tuubassa pateettisuus uppoaa parhaiten nuoreen sieluun!)

Hautausmaat ovat myös talvisaikaan upeita. Etenkin itsenäisyyspäivänä tai jouluna, kun kynttilämeri valaisee sysimustaa iltaa.

Edellisviikolla eksyttiin Kulosaaren pienelle, meren ympäröimälle, hautausmaalle. Suosittelen vahvasti. En varmasti ole ainoa hautausmaiden fiilistelijä, joten kerropa vinkkisi:

Mitkä hautausmaat ovat tehneet sinuun vaikutuksen?