Tervetuloa tripille: Ainon polttarit
Aaaa! Viikko sitten oli ihanaa. Mää niin rakastan polttareita, ja kuten olen sanonut, mun mielestäni jokainen ihminen ansaitsee polttarit ainakin kerran elämässään. Polttareissa on niin riemullinen tunnelma, juhlistetaan ystävyyttä, rakkautta, elämää!
Ainon polttarit alkoivat sillä, että hänen postiluukustaan tiputettiin Polttarikirja, jossa oli ohjeet: "Sinulla on 30 minuuttia aikaa kerätä nämä tavarat ja poistua asunnostasi." (Nämä kaikki espanjaksi, google translatorin avulla.)
Alakerrassa odotti moottoripyörä, joka pärisytteli Ainon Isoisänsillalle. "Siinä matkan aikana ehti aika hyvin unohtaa miehen ja lapsen. Tuuli tuiversi ja olin vain vapaa", Aino kertoi.
Skoolauksen jälkeen suunnattiin Mustikkamaalle Korkeeseen, jossa remuttiin pari tuntia. Hitto se oli muuten hauskaa! Killuttiin puiden latvoissa, rullattiin köysiä pitkin maahan. Mun oli luonnollisesti kiljuttava kuin Tarzan (kuulostin luultavasti enemmän viidakon apinalaumalta) liukuessani pitkin metsän siimestä.
Aino on matkustanut paljon, joten poltskujen teema oli "Trippipolttarit". (Hän on matkustanut myös Etelä-Amerikan viidakoissa "tutustuen paikalliseen kulttuuriin".)
Matkat näkyivät erityisesti polttariaterioiden teemoissa: Tapaksia, hedelmiä, antipastoja, hedelmiä, risottoa... Mitä kulinarismia!
Korkeen jälkeen istuttiin monta tuntia brunssilla, jossa oli muun muassa kuohuviini-tasting! Mä tunsin taas hämmentävää alemmuutta täyttäessäni viinien arviointikaavakkeita. "Hyvää, hyvää, hyvää..." (Mikä siinä on, että jos mä en osaa jotain, niin muutun sellaiseksi lapseksi, joka on ihan shaibana siitä, että mää en osaa. Mää oon niin huono! Ihan surkee! Hävettää! Anteeks et mä synnyin!)
Brunssilla Aino pääsi myös täyttämään meidän askartelemaa polttarikirjaa. Tehtävinä oli muun muassa piirtää Ainon ja Oton 40-vuotishääkuva, vastata Otto-visaan ("Kolme asiaa, joihin rakasuit Otossa", "Romanttisin asia, mitä Otto on tehnyt"...) sekä vihjeristikko siitä, mihin seuraavaksi mennään (Morsiussauna).
Ja aina tiettyinä tarkkoina kellonaikoina (14.23) kuunneltiin Barbara Streisandin Woman in Love, jonka aikana Aino pääsi reflektoimaan kirjaan tunteitaan.
Lisäksi muut pääsivät kertomaan muistojaan Ainosta:
"Silloin, kun te olitte Oton kanssa just tavannut, sä vaikutit vain niin varmalta, niin seesteiseltä ja niin tyytyväiseltä. Että tämä oli nyt tässä!"
"Joo! Ja sä olet muutenkin sellainen ihminen, josta huokuu se, että pidät elämästäsi ja itsestäsi. Ihan vain sun läsnäolollasi sellainen voima, että itsekin tulee sellainen hyvä fiilis itsestään."
Sitten karaoketaksi haki meidät (Sopimusehdoissa luki, että "taksiin oksentamnen maksaa 250 euroa", joten välteltiin tätä) Hakaniemestä Vihtiin. Kaija Koo, Kirka, Kristiina Halkola ja PMMP raikasivat (tai siis me rai'attiin), kun motari vilisti ikkunoista ohi.
Yksi mun suosikkihetkiä oli, kun laulettiin Essi Wuorelan (vanhaa ysäriklassikkoa!) "Hei me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina. Hei me mennään naimisiin, ollaan yhdessä yhdessä aina." Vaikka biisin säkeistöt ovat megakornit, niin kertosäkeen aikana Ainon silmiin nousivat kyyneleet. Ja onhan se nyt ihan kreisiä, Aino menee naimisiin!!!!
Ilta oltiin ystävämme AK:n luona Vihdissä, vanhassa asuttavaksi remontoidussa navetassa. Saunottiin pitkään ja perusteellisesti, pestiin Aino jauhoilla, suolalla ja kananmunilla ja kolisteltiin pahat henget poijes. Kaikki pääsivät antamaan avioliitto-ohjeitaan.
"Menkää nukkumaan samaan aikaan." (O ou, pitäisi itsekin petrata tässä.)
"Yritä sanoa aina yksi kiva juttu toiselle joka päivä." (Ja tässä.)
"Riittää, että harrastatte seksiä kerran päivässä." (Hahahahahah, ja tässä todellakin. Tämä neuvo tuli btw yhdeltä vastarakastuneelta naikkelilta.)
Saua syötiin taivaallisia ruokia. Jälkiruuaksi oli yhtä Ainon (seitsemästä!!!) hääkakusta, nam!
Huvittavinta oli, että kahdentoista maissa miltei kaikki oikein hykertelivät siitä ajatuksesta, että nyt pääsee nukkumaan. Aino oli ensimmäistä kertaa yön pois lapsensa luota, ja aika monella muulla naikkelilla oli sama tilanne. Ajatus siitä, että aamulla saa nukkua niin pitkään kuin haluaa... Mmmm!
No, seiskaltahan sitä kuitenkin aika luonnostaan heräsi. Mutta ei mihin tahansa aamuun, vaan aamusaunaan (maailman paras konsepti), isolle aamiaiselle (jolle paistoin amerikkalaisia pannukakkuja) ja sellaiseen hitaaseen vetelehtimiseen, mitä on ollut kyllä ikävä elämässään.
Oli vain niiiiiin kivaa! Nämä ihmiset, tämä tunnelma, voi että!
Katso myös:
Minun polttarini (sisältää ihanan videon!)
Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa