Terveiset selviytymisasemalta

Sain Tikin äidiltä Tikin neuvolakortin 1980-luvulta, jotta voitaisiin vertailla Alpun ja Tikin kehitystä. Mua vähän naurutti tuo korttonen, koska se kuulostaa siltä kuin seurattaisiin vierestä, kun juoppoputkaan laitetetun raikulipojan selviämistä seurattaisiin.

Ääntelee – hienoa, on tajuissaan.

Kannattaa päätään käsistä kohottaessa – ei siis täysin eloton vetkula.

Tarttuu esineeseen – kunhan ei pulloon!

Kääntyy vatsalleen – erinomaista, ei tukehdu omaan oksennukseensa.

Ensimmäinen hammas – ???

Istuu tuoetta – alkaa ukkeliparka olla jo tolkuissaan.

Peukalo-etusormiote esineeseen – kyllä tämäkin taito vaatii jonkinmoisen selvyyden asteen.

Nousee pystyyn – ensimmäinen edellytysehto sille, että voidaan kotiuttaa putkasta.

Kävelee tukien – kyllä tämä juoppolalli vielä selväksi saadaan!

Seisoo tuetta – pian on enää kankkunen kärsittävänä.

Kävelee tuetta – noniin, herra voi ottaa lompakkonsa ja takkinsa ja lähteä kotia kohti.

Katso myös:

Miksi niin monet lastenlaulut keskittyvät "laukun laittamiseen naulaan"?