Täydellisen junamatkan anatomia

Kaupallinen yhteistyö: VR

Vanhana järjestelijäsieluna rakastan rytmittää matkan tekemistä. Jo ennen matkan alkua jaan matkan mielessäni tietynlaisiin slotteihin, joita sitten käyn läpi. Näin matka tuntuu hallittavammalta ja menee jouhevammin, mikä on erityisen tärkeää lapsen kanssa. 

Matkan pituudesta riippuen nämä matkalla vietetyt jaksot menevät tietyssä järjestyksessä. Parin tunnin reissulla skipataan päikkärit ja ollaan tunti leikkivaunussa ja tunti ravintolavaunussa. Pidemmille reissuille, kuten vaikka Joensuuhun, olen luonut ihan oman systeemin, josta olen todella ylpeä! Mikä parasta (ja sairainta), mun systeemi tekee 2-vuotiaan rasavillin ukkelin kanssa reissaamisesta suorastaan nautinnon. Jos saan kaiken toimimaan niin kuin haluan, mun unelmien junamatka Tikin ja Alpun kanssa menee näin. (Esimerkkimatka Joensuuhun kestää 4,5 tuntia,)

Lähtö kello 12 maissa, jolloin lapsi nukahtaa juuri ennen junaan pääsyä ja koisaa noin tunnin. Mä ja Tiki jutellaan, lueskellaan tai tehdään töitä rauhassa.

Kello 13 lapsi herää ja saa jonkun hedelmäpussin välipalaksi. Minä ja Alppu mennään leikkivaunuun, Tiki saa ottaa rennosti.

(Kuten mun ig-storyn seuraajat tietää, leikkivaunukokemus on hyvin intensiivinen, joten 30-45 min on oikein sopiva aika sinne kerrallaan, hehe.)

Kello 13.45 mennään koko perheen kanssa ravintolavaunuun. Juodaan iltapäiväkahvit ja syödään leivät. (VR:n uusi lohileipä on taivaallinen ilmestys!!!)

Kello 14.30 Tiki menee leikkivaunuun Alpun kanssa, minä saan ottaa rennosti.

Kello 15.15 kokoonnutaan taas yhteen. Tässä vaiheessa kaivetaan pädi esiin, ja katsotaan vähän aikaa vaikkapa Pikkulia. 

Kello 16 Alppua alkaa ryydyttää, joten se haluaa tepastella käytävillä, painella nappuloita ja keksiä kaikenlaista kommellusta. Tässä vaiheessa on syytä vain mennä mukana, ja antaa lapsosen tutkiskella junan eri onkaloita ja vaellella käytävillä. Oikeastaan tämäkin on ihan hauska osa matkaa, sillä yleensä kanssamatkustajia naurattaa aina Alpun toilailut, jolloin ne aina hymyilee hyväntahtoisesti.

Kello 16.30 ollaankin jo perillä.  

Olen aina rakastanut junalla matkustamista. En tiedä johtuuko se vaihtuvista maisemista vai mistä, mutta mulla on luova olo junan kyydissä. Ajatukset kelluu mukavasti, ja itse asiassa monet tämänkin blogin postauksista on kirjoitettu junassa. On tunnelmallista käydä ravintolavaunussa juomassa kupponen kahvia (tai jos olen ilman lasta, niin olutta) ja katsella ikkunasta Suomea, joka on etenkin kesällä ihan sydäntäsärkevän kaunis auringossa välkehtivine vesineen ja avarine peltoineen. (Juuri reissasin toissaviikonloppuna Jyväskylään, ja olin aivan mykistynyt niistä järvimaisemista.)

Lapsen saamisen jälkeen junalla matkaamisesta on tullut vielä tärkeämpi osa elämää. Se on niin kätevää ja nopeaa, kun pääsee kaupungin keskustasta keskustaan, ja kaikki matkatavarat voi tumpata lastenvaunuihin (olen pakkaajanero, saan viikonkin kamat mahtumaan niin, että ne saa lastenvaunujen uumeniin). 

Alppu ei käytännössä voi reissata autossa pitkiä matkoja, kun se alkaa oksentaa naama menosuunnassa olevassa turvaistuimessa. Pitkään paikallaan istuminen on pikkuiselle yhtä tuskaa (ja no, ei minuakaan ne oksennushuurut lämmitä). Sen sijaan junareissaaminen on Alpulle elämys. Leikkivaunu on sen suosikki, ja se osaa johdattaa mut sinne (tassuja pitkin). Alppu tutustuu aina johonkuhun uuteen lapseen leikkivaunussa, ja sitten ne liukuu vuorotellen hurjia laskuja liukumäessä. Välillä luetaan tarjolla olevia kirjoja, sitten riekutaan lisää.

Tämä on myös vanhemmille mainiota, sillä vuoronperään toinen saa ottaa rennosti ja lueskella omalla paikallaan. 

Pihi sieluni on myös fiiliksissä siitä, että VR:n hinnat ovat nykyään niin edulliset ja ne mahdollistavat myös erinomaisen hintakikkailun. (Hintakikkailu on toinen nimeni!)

Ensinnäkin on säästöliput, mikä siis tarkoittaa tavallista edullisempaa lippua. Näitä on tietty määrä myynnissä jokaiselle vuorolle, ja ne tulevat aina myyntiin 130 päivää ennen matkaa. Kokemukseni mukaan halvan säästölipun saa helposti vielä viikkoa ennen matkaa. Jos siis tiedän vaikka, että olen menossa Turkuun viettämään synttäreitäni (minkä muuten tiedänkin), niin mun kannattaa ostaa lippu jo etukäteen. Säästölipun vaikka Helsingistä Turkuun saa alle kympillä. Kesällä säästölippujen määrää nostetaan per vuoro.

Toisaalta, mä olen sitten kuitenkin vähän sellainen mujer, joka ei ihan pysty päättämään tarkkoja aikataulujaan etukäteen, vaan arvon vielä edellisenä iltana, menenkö vaikka kymmenen vai kahdentoista junalla. Tämä ei haittaa etenkään silloin, kun matkalla on monta ihmistä, sillä tällöin voi ovelana kettuna ostaa 10 hengen sarjalipun, jota kaikki saavat käyttää, sillä sarjaliput eivät ole henkilökohtaisia. Olen elämäni aikana ostanut kymmeniä sarjalippuja Helsinki-Turku-välille, ja jaellut niitä sisarusteni kanssa. Pidän niistä myös siksi, että niillä voi mennä mihin tahansa junaan ilman, että tarvitsee kauheasti miettiä etukäteen aikataulujaan. 

(Ja no, kyllä sekin itsestäänselvyys nyt pitää kirjoittaa, että rahan säästön lisäksi junamatkailussa motivoi luonnon säästäminen. Junalla meneminen on päästöttömin tapa reissata pitkiä matkoja, lukuunottamatta tietenkin vaikka kävelemistä.)

Mä tykkään junalla matkaamisesta myös siksi, että se mahdollistaa elämässä spontaaniuden. Autottomana ihmisenä pidän siitä, että voin vielä samana aamuna päättää, mihin junaan menen (auton vuokraaminen on jotenkin paljon vaivalloisempaa ja vaatii etukäteispäätöksiä). 

Tein VR:n Millainen on lomaluonteesi? -testin, ja sen tulos oli, että minä olen lomajäärä, joka haluaa vain hengailla samalla mökillä ja tykkää samoista rutiineista. WTF!!! Epäilen, että tämä johtuu siitä, että merkitsin kuuntelevani kesälomalla Yle puhetta enkä esimerkiksi Weekend-festareiden musiikkia.

No okei, musta on ihanaa olla meidän mökillä Turussa, ja oikeastaan mua ei haittaisi ajatus siitä, että lööbaisin siellä parikin viikkoa tänä kesänä. Mutta en minä herran piaksu sentään mikään jäärä ole. Koska kyllä me aiotaan tehdä myös joku Suomi-rail-trip ainakin Itä-Suomeen ja mielellään ehkä Ouluunkin. (Kelattiin, että tänä kesänä oltaisiin nyt vain Suomessa.) 

Muuten tuon VR:n testin tekemällä voi voittaa junaliput neljälle henkilölle vapaavalintaiseen paikkaan Suomessa, eli kannattaa tehdä. 

Suunnitelmissa on siis viettää iso osa kesästä raiteilla, ja ennen kaikkea Suomessa. Meidän mökki on niin kätevässä paikssa Turun saaristossa, että sinne pääsee junalla ja paikallisbussilla, autoa ei tarvita. Pidemmille reissuille lähdetään myös junalla, koska se on tällä hetkellä vain niin paljon helpompaa kuin mikään muu kulkuväline johtuen tuosta pikku ukkelista.  Kesälomasuunnittelijoille suosittelen metskaamaan jo nyt säästölippuja VR:n sivuilta, sinne on kerätty myös hyviä lomavinkkejä ja -tapahtumia ympäri Suomea.   Millaisia matkustusrutiineja teillä on? Kiinnostelee erityisesti kikat lapsen kanssa!   FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN