Taapero 1 v 5 kk

1 v 5 kk ! Melkein puolet tokasta vuodesta takana, ja minä olen siitä iloinen. Kuten olen usein mukissut, musta tämä toka vuosi on kaikkein rankin vanhemmuudessa (mun vanhin lapsi on 7, eli tämä voi vielä muuttua). Mutta nyt alkaa moni homma helpottaa:

Ukkeli on ihan viime viikkojen aikana alkanut ymmärtää suomea. On uskomattoman palkitsevaa tulla ymmärretyksi, ja nyt huomaan, että lapseni ymmärtää, kun sanon että mennään ulos tai syödään. Ainakin hän pyyhältää hakemaan kenkiä tai kiipeää syöttötuoliinsa.

Minäkin ymmärrän häntä! Äiti tarkoittaa kaikkia kivoja ihmisiä (minua, isäänsä, taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaa), anna [ännä] on yleispyyntö toivotuille tapahtumille.

Hän heräilee öisin vielä aika usein, muttei ole vähään aikaan jäänyt valvomaan muutamaksi tunniksi (jota harrasti kesällä niin usein että järki meinasi lähteä päästäni).

Hän pysyy pystyssä! Tämä on ihanaa! Ei kellahda kumoon jokaisen tuulen henkäyksen mukana eikä tarvitse juuri vahtia edes portaissa.

Harjoittelee itsepintaisesti syömistä haarukalla. Tämän kun oppii niin meidän vanhempien työ on about tehty.

Haluaa olla ihan kaikessa mukana. Syö karkkia ja jäätelöä, kiipeilee hurjissa paikoissa, pyrkii heittämään koripalloa 3 metrin koriin, ihan kaikkea mitä sisarukset tekee, pitää hänenkin tehdä.

Parasta tässä kasvamisessa on tietenkin se, että hän tulee koko ajan enemmän esiin geneerisen taaperoutensa alta. Ja hän on aivan ihana. Hyväntuulinen hassuttelija, joka nauraa niin että molemmat (lyhyet) hammasrivit näkyvät. Halailija ja pusuttelija, jonka seurasta en saa tarpeekseni. (Paitsi öisin.)