Suomenlinnaan, aina vain uudestaan

Aina kun käyn Suomenlinnassa, yritän painaa mieleeni, että minun pitäisi käydä täällä useammin. Minulla on nimittäin tapana yrittää ahnehtia yhteen Suokki-vierailuun kaikki mahdollinen: merenrannoilla haahuilu, historian ja linnoituksen fiilistely, museot, näyttelyt, uimassa käyminen ja sukellusveneen vessakuvan ihastelu (Vesikko on Alpun suosikki).Sitä ajattelee, että kun kerran on tänne tultu, niin pitäisi nähdä kaikki kerralla. Tämä on siitä hassua, että Suomenlinnaan on HSL:n lautalla Kauppatorilta vain 15 minuutin matka (vaunujen kanssa ilmainen!).Oikeasti paljon mukavampi startegia olisi valita yksi teema ja järjestää vierailu sen mukaan. Ja niin me melkein onnistuimme tekemään viime perjantaina, kun kävimme Suokissa siskoni Sofian ja lastemme kanssa.Tällä kertaa päätimme käyskennellä Sinisen reitin ja katsella sen varrella historia- ja kulttuurinähtävyyksiä, joita on paljon, sillä Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde. Mielestäni Suomenlinna on ehkä parhaimmillaan juuri syksyllä, syys–lokakuussa, kun saarten puut menevät ruskaan. On kuin saarten rakennusten värimaisema olisi suunniteltu ruskaloiston mukaan. (Kuten olen kertonut, lokakuusssa ruska on Suomenlinnassa parhaimmillaan, nyt olimme hieman ajoissa.)Lisäksi syksyllä kaikkialla on väljempää. Kun matkailijoita on vähemmän, lauttamatkat ovat miellyttävämpiä, kahviloihin mahtuu paremmin ja saa otettua idyllisiä valokuvia ilman merenrannalla, että joku photo bombaa niitä.Samalla kuitenkin putiikit, ravintolat ja kahvilat ovat vielä auki (suuri osa on kyllä vuoden ympäri, aukiolot kannattaa tarkastaa etukäteen Suokin sivuilta), joten on varaa valita, mitä tällä kertaa tekee.Lisäksi olen kiinnittänyt viime aikoina siihen huomiota, että on niin sanotusti kestävämpää matkailla vähän sesongin ulkopuolella kuin ruuhkaisimpaan aikaan: kannattamalla saarten palveluita myös syksyllä ja talvella, ne voivat toimia vuoden ympäri.Suokissa jylhän luonnon lisäksi ihanaa on saarten ja linnoituksen historia. On kiinnostavaa, että joskus Suomenlinna on ollut paljon elinvoimaisempaa aluetta kuin manner-Helsinki. Eikä paikan historia ole pelkkää sotaa ja maanpuolustusta. Hesari uutisoi vähän aikaa sitten 1700-luvun suomenlinnalaisten pornoharrastuksista: 1700-luvulla Suomenlinnassa – tai Viaporissa, kuten suomenkieliset sitä kutsuivat – elettiin romanttista ja hekumallista elämää." Hahah.Toisaalta kyllä tykitkin kiehtovat, etenkin pikku-Alppusta.Suomenlinna tarjoaa myös mahtavaa kulttuuria. Syyskuun perjantaisin siellä voi tehdä Art Walk -kierroksen. Tämä tarkoittaa sitä, että  Pot Viapori, Työhuone Esa Toivanen ja Lasistudio Hytti pitävät ovensa auki kello 12–16, jolloin voi tutustua Suomenlinnan käsityöläisten ja taiteilijioiden työhön. Tunnen useamman taiteilijan, joilla on oma työhuone Suokissa, ja paikka on kieltämättä sellainen, että se herättää luovuuden ihmisessä.Tällä kertaa meihin teki vaikutuksen aivan mieletön videotaidetoes, Reclaiming Vision. Tätä 27-minuuttista elokuvaa näytetään Levyhallissa isolla valkokankaalla aina 29.9. saakka. Olen sitä mieltä, että mahdollisimman monen kannattaisi käydä katsomassa se. Aivan uskomattoman kaunis elokuva näyttää valomikroskoopin avulla Oslonvuonon murtovesien mikro-organismeja. Kaunis musiikki yhdistettynä värikkäsiiin kuviin sai myös Alpun liimaantumaan penkille koko elokuvan ajaksi. Sopii siis myös 3-vuotiaalle.Galleria Rantakasarmissa (ihan siinä lauttalaiturin vieressä) on kiinnostavaa nykytaidetta esillä.Riippumatta siitä, ottaako Suokki-vierailunsa teemaksi historian, kulttuurin vai luonnon, niin siellä kannattaa käydä syömässä tai vähintäänkin pullakahvilla. Ravintoloita ja kahviloita on paljon, ja moni on auki myös talvikaudella. Minulla on ollut pitkään tapana käydä lounaalla ja pullalla Silossa (olimme aikoinaan Raisan kanssa tekemässä siitä HS:ään arvion, ja paikka kuuluu edelleen suosikkikahviloihini Helsingissä, koska siellä tehdään itse kaikki alusta loppuun).Halusimme kuitenkin kokeilla kerrankin jotain muuta, joten söimme herkkupastat Café Bar Valimossa. Olin ajatellut idyllistä ruokailuhetkeä terassille katsellen vierasvenesataman purjeveneitä, mutta rankkasade yllätti, joten istuimme sisällä takkatulen ääressä.Pullat ja piirakat nautimme maailman suloisimmassa Café Vanillessa, vaaleanpunaisessa puuhuvilassa. Ystäväni kehui myös Lelumuseon kahvilaa, sinne pitää mennä ensi kerralla.(Ravintoloiden ja kahviloiden aukiolot voi katsoa täältä.)Tykkään Suokissa myös siitä, että vaikka se on tuollainen erityiskohde, niin se on samalla myös 800 ihmisen ihan tavallinen kotikaupunginosa. Aina sitä tuolla haaveilee, millaista olisi asua siellä. Tietenkin törmäsimme Suomenlinnassa asuvaan Dorittiin jo heti astuessamme lautalta maan kamaralle. Fiilistelen Suokkia yleensä hänen ja Laura Frimanin instasta (joskin nyt Laura muutti sieltä pois, mutta pystyn elämään tämän kanssa).Suomenlinna on ollut yllättävän monien ihanien tapahtumien näyttämö vuosien varrella. Olen juhlinut siellä ystävieni Ainon ja Oton häitä, ollut isoenoni Martin hautajaisissa, viettänyt siskoni Sofian polttareita (vuokrasimme Suomenlinnan upseerikerhon saunan, oli toimiva ja melko edullinen!), heittänyt talviturkin, katsellut juhannuskokon loimua ja tehnyt monia rektiä sinne lasten kanssa ja ilman.Sinne on aina kiva palata.Suomenlinna on siitä hauska paikka, että vaikka se on vain vartin matkan päässä Helsingin keskustasta, siellä tulee sellainen olo kuin olisi "ulkomailla", tuulet puhaltavat päähän uusia ajatuksia. Ja sitten kyse on kuitenkin omalla kohdalla niin lähimatkailusta kuin voi vain olla.Seuraavaksi unelmoin siitä, että olisin Suokissa, mielellään talvella, kun siellä on sellainen Muumilaakson taikatalvi -fiilis.Oletko käynyt Suomenlinnassa? Mikä on paras muistosi sieltä?Lue myös:Leaf peepingiä SuomenlinnassaPakahduimme juhannushäissäLapsi tuo onneen uuden kerroksen