Sinun onni ei ole minun onni
Musta ihmisyydessä yksi hankalimpia asioita on käsittää aidosti ja syvällisesti se, että ihmiset eivät ole persoonaltaan samanlaisia. Sitä kyllä järjen tasolla tietää, että persoonallisuudet ovat erilaisia, mutta usein kuitenkin pohjimmiltaan ajattelee, että muiden kannattaisi tehdä vaikka tässä asiassa niin kuin minä teen, niin heistä tulisi onnellisempia. Aina voi kuvitella, miltä toisesta tuntuu tai yrittää samastua tähän, mutta loppujen lopuksi kaikki oman pään ajatukset tulevat kuitenkin omasta näkökulmasta.
Yritän avata tätä mun pohdintoa hyvin arkisen esimerkin kautta.
Yhdessä vaiheessa moni ystäväni julisti, miten "olen päättänyt, että en juokse koskaan ratikkaan tai metroon, se on minulle elämänlaatua". Mä jäin oikein mietiskelemään tätä, koska mä juoksen aina julkisiin. Mä juoksen metron liukuportaat sekä ylös että alas ja jos näen bussin tulevan vielä ollessani matkalla pysäkille, saan valtavan tyydytyksen siitä, että ehdin siihen. Inhoan vartomista pysäkeillä, ja juokseminen on minulle aina parempi vaihtoehto. Kun olin viimeisilläni raskaana, venailin älyttömästi sitä, että pystyisin taas juoksemaan bussiin. Sillä hetkellä mulle tuli miltei onnen kyyneleet silmiin, kun otin ensimmäisen pikaspurtin raskauden jälkeen.
Elämänlaatuani on siis selvästi se, että minä juoksen sinne metroon. Mä kuitenkin epäilen, että nämä "en juokse linja-autojen (tai rakkauden, hehe) perässä" -tyypit ajattelevat, että minä en vain ymmärrä omaa parastani. Että mun pitäisi antautua sille, että "elämässä ei ole kiire, kun vain itse päättää sen" ja nauttia ajastani enemmän.
Todellisuudessa nämä tyypit ovat vain sanoneet, että he itse nauttivat kiireettömyydestä. Se ei ole julistus, jonka mukaan minun pitäisi ajatella näin. Ja silti mä jotenkin kuvittelen, että vain se, että he sanovat pitävät jostain on oletus, että he olettavat minun pitävän siitä. Ja toisaalta, minun pitäisi muistaa samalla tavalla myös se, ettei pitäisi tuputtaa näille ystävilleni bussiin juoksemisen ilosanomaa.
Jo se, että bussiin juoksemisesta voi olla näin erilaisia mielipiteitä, niin voi vain kuvitella, miten suuria mielipide-eroja isoissa ja monimutkaisissa asioissa voi olla. (Kuten lasten hankkimisessa, ammatin valitsemisessa tai siinä, hankkiiko vaikka auton tai muuttaako maalle.) Usein sitä myös ajattelee, että mitäläheisempi ihminen joku on, sitä paremmin minä itse tietäisin, mikä hänelle olisi parasta. En kuitenkaan tiedä.
Siksi pitää vain aina tolkuttaa omaan päähän, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin minä, eivät nauti samoista asioista kuin minä, eivätkä tarvitse samoja asioita kuin minä.
Kuva: Etsikää kuvan kahvikupeista erilaisuuden metaforaa. (On muuten Punavuoren ihanan Andanten seinältä.)
Lue myös:
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN