Setien small talk -yritykset
On muuan ihmisryhmä, joka ei ihan vielä hallitse small talkia pienen vauvan äidin kanssa: setämiehet. Tässä kolme esimerkkiä tosielämästä.
1
Kun lähdettiin vastasyntyneen vauvan kanssa Kättäriltä taksilla kotiin, oltiin Tikin kanssa hirmu jännittyneitä kaikesta uudesta. Kahden päivän ikäinen Alppu nukkui hiljaa turvaistuimessaan. Puolivälissä matkaa se päästi pienen inahduksen. Tähän taksikuski kommentoi:
"Jaa! Ei se ollukaan kuollu!"
No hienosti bongattu kuule. Ei lähdetty roudaamaan Kättäriltä kuollutta lasta kotiimme.
2
Käveltiin Raisan ja Mirjan kanssa Töölössä. Mirjan tyttö nukkui autuaan näköisenä rattaissa. Liikennevaloissa vanha setä tuli siihen pällistelemään:
"Onkos se kuollut?"
Ööö. Mitä tohon nyt vastaisi. Enemmän hengissä se on kuin sinä.
Ihan sympaattista, että nämä sedät haluavat jutustella nuorille äideille, mutta härregyyd, ei lapsen elossa olemisen kyseenalaistaminen ole mikään jäänmurtaja hauskalle rupatteluhetkelle.
3
Matkattiin Niinan kanssa kasin ratikalla kohti Oopperataloa. Diakonissalaitoksen kohdalla yksi semi-sekakäyttäjän oloinen ihan mukava ukkeli katsoi Niinan kantorepussa olevaa poikaa ja kysyi:
"Onko se keskonen, kun se on niin pieni?"
Niinan poika oli tosiaan kolmen kuukauden ikäinen, normaalin kokoinen vavva. Mutta mikäs siinä, kyllä sitä saa aina kysyä.
+ 1
On niitä onnistuneitakin keskustelun aloituksia. Istuttiin Kruununhaassa Keisari-leipomossa kahvilla Ainon ja Niinan ja meidän poikien kanssa. Paikalle sattui vanha mies:
"Onkos tässä nyt niitä tulevia puolueenjohtajia?"
Mikä ihana herrasmies! Mutta disclaimerina, kysehän olikin Krunasta, jossa majailee tiettävästi paljon kulttuurikodin väkeä. Siellä small talk opitaan äidinmaidosta.
Mikä on omituisin small talkin aloitustapa, joka teille on tullut vastaan?
Samaa aihetta olen sivunnut ennenkin: