Ruskaretki Hämeenlinnaan

Yksi siisteimpiä juttuja äitiyslomassa on se, että viikonloppureissulle voi lähteä maanantaina.

Ja näinhän me tehtiin mun siskon Lotan ja hänen kahden tyttönsä kanssa. Otettiin juna Hämeenlinnaan, koska lukuunottamatta Hippaloita, en ole koskaan käynyt tuossa ihan vieressä olevassa kaupungissa, vaan aina huristellut kaihoten sen ohi matkalla Tampereelle. Se virhe oli korjattava!

Kun me saavuttiin juna-asemalle, Lotta sanoi, että hänellä on aina ollut sellainen käsitys, että hämeenlinnalaiset ovat vähän parempaa porukkaa. Näine ennakko-oletuksine sitten lähdettiin käyskentelemään rantaa pitkin keskustaan. Ja kyllä, heti tuli merkkejä vastaan siitä, että nyt ei olla missään junttilandiassa: Ihmiset hymyilivät ja jutustivat kadulla. Myyjät kehuivat lapsoja. Café Kukkoon mentäessä satunnainen ohikulkeva poika tarjoutui itse(!) nostamaan sekä Lotan että mun vaunut portaita ylös. Käsittämätöntä menoa.

Ystäväni Martti sanoi, että Kukko on hämeenlinnalaisten treffipaikka (kuulemma siksi, että se on suurin piirtein kaupungin ainut kahvila). Mutta löydettiin me sitten muitakin, sillä matkailuinfon ihana nainen neuvoi meille Hämeenlinnan parhaat kahvilat ja nähtävyydet (tein pienen listauksen loppuun).

Iltapäivällä noustiin linja-autoasemalta bussiin kohti Vanajanlinnaa, jossa yövyttiin*. Linna-alue oli huikean kaunis ja itse pramea vanhoine haarniskoineen ja kristallikruunuineen. Harmiksemme me ei päästy itse linnaan majoittumaan, vaan mentiin Rastulan mökkiin, joka olisi kesällä varmasti ollut ihan jees, mutta nyt siellä oli melko kylmä, mikä teki olosta vähän kolkon. Onneksi oltiin hankittu pari bisseä ja vanukkaita messiin, niin saatiin Lotan kanssa tunnelma kohoamaan. Aamiainen linnassa oli erinomainen, ja käyskentely puutarhassa sen jälkeen tosi suloista. Siellä golf-kenttien keskellä mulla oli vähän sellainen olo kuin oltaisiin Gilmoren tyttöjen Emily ja Richard syyslomallaan. Mua ilahdutti myös erityisesti se, että Vanajanlinna sijaitsee Katumajärven rannalla. Mitkä mahdollisuudet kauhutarinoiden keksimiseen!

Kun mentiin bussilla takaisin keskustaan, kävi ilmi, että Hämeenlinnassa joutuu maksamaan matkastaan, vaikka olisi vaunut messissä. Hehheh, me esitettiin vain tyhmiä naisia Helsingistä ja kiltti kuski päästi meidän ilmaiseksi kulkemaan. (Mun motto tällaisissa epäselvissä tilanteissa on, että älä ikinä kysy, maksaako tämä, vaan oleta parasta kunnes toisin sanotaan.)

Kaupunkiin palattuamme vierailtiin Hämeenlinnan hauskassa kaupunginmuseossa (hulluteltiin Lotan kanssa vanhoilla vaatteilla, beebot katteli vierestä vähän että bitches please). Lounaalla ihastuttiin erityisesti Hoffin salaattibuffettiin ja vohveleihin. Sitten vaelleltiin Hämeenlinnan kauniilla kaduilla, ihasteltiin punatiilirakennuksia, lukuisia puistoja, rantabulevardia ja tietysti sitä upeaa linnaa. Tällä kertaa vain kierrettiin linna-alue, koska ajateltiin, että voidaan jättää linnassa käyminen seuraavaan kertaan. Mun mielestä on aina hyvä jättää kivoista paikoista jotain olennaista tekemättä, jotta varmasti tulisi niihin uudestaan.

Illansuussa Lottu ja tytöt ottivat junan Turkuun ja mä suuntasin Alpun kanssa Helsinkiin. Oli ihan superkiva viikonloppureissu, seuraavaksi Lotta on luvannut viedä munt Raumalle.

Tässä vielä Hämeenlinnan parhaita:

Kahvilat ja lounaat

Café Bar Hoffi (lapsille leluja ja hyvät vaihtoalustat)  

Café Kukko (se kuuluisa treffipaikka)

Piparkakkutalo (ihanan näköinen ulkoa päin!)

Nähtävyydet

Kaupunginmuseo (ilmainen ja hauska lapsille)

Sibeliuksen syntymäkoti (mennään ensi kerralla)

Hämeenlinnan Taidemuseo (lähellä juna-asemaa)

Aulangon luonnonsuojelualue (mun pikkusisko meni siellä näkötornissa kihloihin! <3)

Turisti-info palveli tosi hyvin, osoitteessa Wetterhoffinkatu 2

Mitä muuta suosittelisitte Hämeenlinnasta, tuosta parempien ihmisten kaupungista?

*Sain blogin kautta hotellilahjakortin Vanajanlinnaan.