Rouva alkaa deittailla
Kun ihminen on seurustellut viimeiset kahdeksan vuotta (onko naimisissa oleminen seurustelua? kyllä mun mielestä!), saattaa välillä kaivata sellaisia treffailun kutkuttavia tunteita. Kaverit tinderöivät villisti vieressä ja itse vain näkee krhmmm-tsäpädää-unia siitä, millaista olisi, jos olisi sinkku ja kaikki olisi mahdollista. (Koska sinkuille kaikki on mahdollista, näin se on. Kyllä.)
Äitiyslomalla kävi kuitenkin ilmi, että seurustelevakin voi treffailla ja saada kaikki treffeihin liittyvät ihanat tunteet osaksi fiilistensä kavalkadia.
Nimittäin. Mom datet on käytännössä katsoen identtiset tavallisiin treffeihin verrattuna. Paitsi vielä paremmat! Suosittelenkin kaikille äitiyslomalaisille pientä treffailua, siitä saa ihania huhuhu-huu-tunteita! (Vieläpä ilman riskiä seksitaudista!)
Nyt kerron teille eräiden äititreffien kulun.
Alkusysäys – kiinnostuksen herääminen
Sain kesäkuussa blogiin liittyvän kivan sähköpostin yhdeltä kiinnostavan oloiselta mimmiltä. Ajattelin jo silloin, että tämän tyypin kanssa voisi mennä lounaalle. Tuli kesälomareissut ja asia unohtui. Kun hän lähetti uudestaan meilin syksyllä kommentoidakseen mun alkoholipostausta, laitoin takaisin viestiä, että meidän pitäisi nähdä.
Treffien sopiminen
Mom daten aikataulun sopiminen eroaa perustreffeistä siinä, että myös lapsosten päiväuniajalle tulee löytää match. Mutta kuten Martina Aitolehti aikanaan ihoonsa tatuoi: "There Were Is Will, There Is a Road."
Mom dateiillä ei mennä elokuviin, keikalle tai kaljalle, vaan lounaalle ja vaunukävelylle. Saimme paikan ja ajan onnistumaan.
Alun jännitys
Kättelimme kohteliaasti Weeruskan edessä ja esittelimme lapsosemme. Heti tuli sellainen, että tuo vaikuttaa ihan superkivalta tyypiltä. Että nyt pitää skarpata!
Onneksi olin juuri haastatellut Niina Lahtista ja oppinut häneltä upean säännön uusiin jännittäviin tilanteisiin: Älä mieti niin paljon sitä, mitä itse aiot seuraavaksi sanoa, vaan keskity aidosti kuuntelemaan, mitä toinen sanoo.
Kun kävin jossain vaiheessa vessassa, huomasin että mun posket on ihan punaiset innostuksesta ja loputtomasta horinastani. Treffit sujuivat siis hyvin!
Meillähän on puhuttavaa ja tuo on ihan huippu tyyppi -fiilikset
Kului tunti, toinen ja kolmaskin. Lounaat syötiin, vauvat söivät, nauroimme hersyvästi pää taaksepäin kallistettuna hidastetuin freimein mairean musiikin soidessa taustalla. Kävelimme Töölönlahden rannalla ja keskustelimme taukoamatta. (Mies ja alaston ase -elokuvan Frank ja Jane -montaasin tapaan.)
Mom datet on siitä varma nakki, että puhuttavaa on aivan sataprosenttisen varmasti. Olen sanonut ennenkin, että vauva on täydellinen conversation piece, ja tämä pitää edelleen paikkansa. Onnistuneilla mom dateilla ei tietenkään puhuta pelkästään vauvoista (se on vähän sama kuin puhuisi tavan treffeillä pelkästään säästä, paitsi jos on treffeillä meteorologin kanssa).
Vauvoista voi siirtyä riehumaan suomalaisesta sosiaalipolitiikasta, vertailemaan kirjallisuusmakua ja tykittämään kaikki vuosien varrella kerätyt ja tarkkaan hiotut hauskat oman elämän anekdootit, jotka uudelle ihmiselle kerrotaan kasuaalisti ja ohimennen antaen vaikutelman siitä, että minä olen aina näin hauska tarinaniskijä ja minulle vasta sattuu ja tapahtuu.
Tavataanhan uudestaan -eroaminen
Lopulta molemmat vauvelot saivat tarpeeksi meidän maireasta kohtaamisestamme, ja jouduimme lähtemään koteihimme. Ratikkapysäkillä piti ujosti vielä tunnustella, että olipa tämä hirmu kivaa ja voidaanko ottaa uudestaan.
Sitten sitä vielä kömpelösti halasi toista. (Huom! Tavallisiin treffeihin verrattuna tämä oli vapauttava hetki, koska ei tarvinnut alkaa hamuilemaan pakkasen turruttamilla huulilla tuhoon tuomittua ensisuudelmaa.)
Jälkikäteisviestittely
Viimeistään siitä huomaan, että olen todella kiinnostunut jostain ihmisestä, kun mulle tulee jälkikäteen semmonen ”mitäs helvettiä mä oikein horisin” -olo. Eli kertaan jälkikäteen meidän keskusteluja ja sanomisia ja sitten tajuan, että puhuin ihan idioottimaisia juttuja.
Tiedän, että selitteleminen ei ole koskaan hyvä idea, mutta silti sorrun siihen usein. Tällä kertaa lähettelin paniikissa viestejä: ”Ei mulla ole oikeasti mitään Espoota vastaan. Jotenkin vain vahingossa päädyin disauttelemaan Espoota, kun se on just sellaista ihme kliseistä horinaa.” (Hää siis on kotoisin tietenkin Espoosta.)
Ja sitten jos sielujen sinfonia soi tarpeeksi kauniisti yhteen, toinen vastaa hymiöillä ja sanoo, että älä tommosta mieti, ja että mun mielestä nämä treffit menivät tosi hyvin ja että tavataan pian uudestaan!
Toiset treffit
Toiset treffit voivat jo kestää vaikka koko päivän, niillä käydään museossa, kävellään Seurasaaressa ja syödään lopulta italialaisessa ravintolassa myöhäinen lounas. Toisilla treffeillä siirrytään keskustelemaan lapsuuden traumoista, isäsuhteesta ja elämän ratkaisevista valinnan hetkistä.
Tästä tietää, että this is a beginning of a beautiful friendship.
Miten mom dateille sitten pääsee?
Mä olen tutustunut ihmisiin äikkärillä vauvakerhossa, kadulla(!) ja laittanut viestiä kaverin kavereille. Nyt homma on vielä helpompaa, sillä täällä Kulttuurimamat ja papat -yhteisössä on aivan naurettavan helppo bongailla samanhenkisiä hahmoja kahvi-, lounas- tai kärryttelyseuraksi. Suosittelen liittymään ja suosittelen mom deittailemaan!
Oletteko te olleet mom dateilla? Millaista on ollut?
Lue myös:
Kuvat: Esimerkiksi tältä ei kannata näyttää sellaisina hetkinä, kun yrittää tehdä johonkuhun vaikituksen.
Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa