Perheet safkaa ja sekoilee Fuudissa

Jee! Kuten Tommin poppoo, myös me saatiin Perheet safkaa -päivään kutsu. Meille tarjottiin lounas Vallilassa sijaitsevassa ravintola Fuudissa. Päivän idea on kannustaa lapsiperheitä syömään ravintoloissa ja sparrata ravintoloita lapsiystävällisemmiksi paikoiksi. Idea on mielestäni erinomainen, sillä lasten kanssa ravintolassa syöminen on elämän suola.

Mä olin liikkeellä mun extended familyn kanssa, eli Raisan ja Fridan. Me juteltiin siitä, miten ravintolassa käyminen kavereiden kesken on täydellinen win-win, koska tällöin minulla on kivaa, mutta samalla oma miekkonen saa "omaa aikaa", jonka hän sitten auvoisasti korvaa minulle omana aikana myöhemmin. 

Lisäksi välillä on kiva nähdä kavereita nimenomaan ravintolassa eikä jonkun kotona, koska tällöin kenenkään ei tarvitse erityisesti siivota tai valmistaa ruokaa. Toki myös kotonakin näkemisessä ja yhdessä kokkailussa on puolensa, koska silloin lapset saavat ilakoida vapaasti aina kunkin lastenhuoneessa. Molempi parempi.

Sattui hauskasti niin, että Ylen radiotoimittaja haastatteli mua tapahtumasta. Hän kyseli, paljonko me syödään lapsen kanssa ulkona. Kun oikein ryhdyin ajattelemaan asiaa, niin tajusin, että tällä hetkellä mä käyn oikeastaan vähintään kaksi kertaa viikossa Alpun kanssa ulkona syömässä. Yleensä yhtenä iltana keskellä viikkoa (ulkona syömiseksi riittää myös Mäkelänrinteen uimahallin Uppopulla-ravintola) ja sitten lauantaisin lounaalla Käpylän Soseessa.

Ravintolakulttuuri on todella muuttunut, koska en minä lapsena (eikä kukaan mun kaverikaan) käynyt ravintoloissa näin paljon. Nykyään on aika arkista käydä syömässä ulkona lapsen kanssa. Vauvavuotena oli kaikkein helpointa, koska silloin pystyi käymään käytännössä missä vain. Mulla oli tapana vaihtaa Alpun vaippa milloin missäkin rotanloukossa, kun oli äitiyspakkauksen makuupussi mukana, joten hoitopöytääkään en tarvinnut. 

Sen sijaan lapsen taaperoiduttua hommat muuttuivat hankalammiksi, koska liikkuminen on nopeaa. Nykyään ehkä jonkun verran katsotaan, mihin ravintolaan viitsii mennä kolmen alle 3-vuotiaan kanssa. Pientä riehumistahan siitä nimittäin seuraa. Leikkinurkkaus on ihana, mutta sitä ei voi kaikkialta vaatia, emmekä vaadikkaan. Sen sijaan meillä ei ole yhtäkään huonoa kokemusta ravintolan henkilökunnan suunnalta, ja oikeastaan vain yksi muiden asiakkaiden puolesta. Tai voi olla, että olen vain blokannut mielestäni kaiken sattuneen shaiban.

Tajusin myös yhden karvaan jutun: Alppu on tähän mennessä syönyt yleensä joko mikrossa lämmitettävää purkkiruokaa tai sitten ottanut buffetista pienen annoksen (jolloin olen yleensä maksanut 0 - 1 euroa sen ruuista), mutta jonain päivänä, varmaan aika piankin, mulla ei ole enää varaa käydä näin usein ravintolassa, koska mun pitää ostaa sille aina oma annos. Herregud! (Tämä on toki täysin oikeudenmukaista, koska kyllä ravintolankin kuuluu katteensa saada.)

Tai no en mä tiedä, eikö ne lasten annokset ole jotain 7 euroa? Ehkä mun pihi sielu taipuu niille. Katsotaan. Mutta on kyllä eri maksaa pelkästään oma lounas kuin maksaa kahden ihmisen lounas.  (Saati sitten kolmen, sillä toisinaan myös Tiki on meidän mukana, vaikka kavereiden kanssa käymistä näin ylistänkin.)

Tuo Vallilan Teollisuuskadulla sijaitseva Fuudi on suht uusi ravintola ja oli mulle entuudestaan tuntematon paikka, mutta tämän jälkeen ajattelin alkaa käydä siellä joskus lounaalla, kun työhuoneeni sijaitsee Vallilassa. Paikan sisustus on tosi kotoisa, ja kauniit akustiikkalevyt tekivät tilasta miellyttävän hälyttömän, vaikka se on hyvin korkea.

Lohiannos oli herkullista (kuten muistamme Mirjan säännön: aina jos on lounaalla lohta, niin ota lohta!) ja etenkin jälkiruoaksi tarjottu lettubuffetti räjäytti tajuntani.  Myös Alpun tajunta ilmeisesti räjähti lettujen napostelusta. Sen sijaan mua ilahduttaa tuossa alla olevassa kuvassa "Fridan annos ja Raisan annos", kun Frida halusi letulleen vain yhden vaahtokarkin. 

Kuten tavallisesti, myös tämä lounashetki oli kerrassaan miellyttävä. Lapset saivat vähän sekoilla ympäriinsä, söivät kuitenkin aika kiltisti ja sossusivat itselleen lopuksi ilmapallot. 

Mä olen kerran tehnyt listauksen Helsingin hyvistä vauvapaikoista, mutta voisin seuraavaksi listata hyviä taaperopaikkoja. Siis sellaisia, joissa pieni melu ja riehuminen ei tuhoa täysin muiden kanssasyöjien tunnelmaa, eikä akuuttia kuolemanvaaraa ole (eli ei esim jyrkänteen reunalla sijaitsevaa näköalaravintolaa).

Kysynpä teiltä jo etukäteen suosituksia:

Missä paikoissa tykkäätte käydä syömässä taaperon kanssa?

Lue myös:

Helsingin vauvaystävällisimmät lounaspaikat

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka tylyttävät pikkuvauvojen äitejä

JULIAIHMINEN INSTAGRAM // JULIAIHMINEN FACEBOOK