Kassialman pakkausvinkit

Meidän perheen työnjako reissuun lähtiessä on klisee: minä äitinä pakkaan omat ja lasten kamat, Tiki kokoaa laukkuunsa omansa. Nyt, kun lapsia on kaksi ja me matkaamme tänä kesänä paljon ympäri Suomea, olen hionut pakkaussysteemit kuntoon.Luin Home via Lauran -blogista tavoista, joilla hän helpottaa matkoilta kotiin paluuta, ja Laura oli tehnyt samanlaisia oivalluksia kuin minä tänä kesänä. (Oli siellä myös minulle uusiakin havaintoja, kannattaa tsekata.) Lauran postauksesta innostuneena ajattelin kertoa omat pakkausniksini.Ensinnäkin, olen hyvästellyt ison rinkan ja ryhtynyt kassialmaksi. Pakkaan omat kamani yhteen, Alpun kamat toiseen ja vauvan kamat kolmanteen kangaskassiin. Selkäreppuuni laitan kameran, läppärin, vauvan varavaipat ja -vaatteet sekä arvotavarat, kaiken sellaisen, minkä haluan olevan käden ulottuvilla. Kangaskasseissa on pehmeää ja kevyttä kamaa, kuten vaatteita, harsoja ja vaippoja (ja yleensä Alpulle yksi tai kaksi kirjaa sekä palapeli).Kangaskassit ovat kevyempiä kuin iso rinkka, ne menevät myös paljon kompaktimpaan tilaan: lastenvaunujemme vaunukopan alle mahtuu hyvin kolme pehmeää kangaskassia.  Selkäreppu kulkee selässä.Kun matkustaa junalla, nämä kassit voi jättää rattaiden alaosaan vartioimatta, kun tärkeimmät tavarat ovat repussa, ei tarvitse roudata koko ajan pussukoita mukana. Jos taas matkustaa autolla, kangaskassit menevät paljon joustavammin takakonttiin muiden tavaroiden kanssa kuin iso rinkka.Kivointa tässä systeemissä on, että kunkin lapsen vaatteet löytyvät nopeasti tämän omasta kassista, eikä joudu etsiskelemään ja kaivelemaan rinkan syövereistä, missä ne sukat nyt olivatkaan.Tämän lisäksi Alpulla on selässään oma keltainen pikku-Kånken, johon hän saa itse pakata tarvittavat lelunsa. (Muistan, kun naureskelin 2-vuotiaan kummityttöni pakkauslistaa verhoklipsuineen ja pannulappuineen.) Nyt oma lapseni noudattaa aivan samanlaista periaatetta pakkaamisessa: mitä randomimpaa kamaa, sen parempi. Kunhan saa itse päättää.)Toiseksi,laitan kaikkien likaiset vaatteet samaan kassiin.Lasten ja omien kassien lisäksi minulla on yksi iso kangaskassi likapyykille, jonne päivän lopussa päätyy yleensä molempien lasten vaatteet. Kuten Laurakin kirjoitti, kotiin on helpompi palata niin, että voi heittää yhden kassillisen vaatteita suoraan pyykkikoriin. Lisäksi matkalla on helpompi operoida niin, että tietää aina poimivansa puhtaan pikkarit tai sukat kassista. Näin ollen kahden lapsen kanssa toimii neljä kangaskassia (ja Tiki hoitaa omansa).Kolmanneksi, lasken öiden ja päivien määrän mukaan vaatekerrastot.Yleensä yksi lapsi käyttää yhden päivän yhtä asukokonaisuutta. Ajatuksena on, että joka aamu lapselle puetaan puhtaat vaatteet päälle, mutta jos päivällä paitaan tulee tahra, en vaihda sitä ennen iltaa (ellei lika ole märkää tai lapselle epämukavaa). Jos siis matkalla ollaan seitsemän päivää, pakkaan mukaan seitsemät housut ja seitsemän paitaa. (Ja laulan nostalgian vallassa Pikku Kakkosen omituista Seitsemän palaa - laulua pseudokiinallani "kiinalainen linghootang sanoo joskus ning ja mang, kertoo sitten tarinan, jota kuunnellaan...")Tämän lisäksi molemmplle parit yöpaidat, Alpulle uikkarit ja pari college-paitaa.Onneksi lasten vaatteet ovat niin pieniä, että niitä mahtuvat kangaskasseihin. Itselleni pakkaan vähemmän vaatteita, koska minun vaatteeni ovat harmillisen isokokoisia. (Kaukana on ne ajat, kun käytin koon 56 vaatteita. Siis todella kaukana.)Neljänneksi, olen karsinut kaiken turhan pois.Melkeinpä mieluummin liian vähän kuin liikaa. Lähden yleensä sillä periaatteella, että jos jotain olennaista jää pakkaamatta, sen voi ostaa kohteesta. Tähän mennessä ei ole tarvinnut ostaa mitään.Ensimmäisen lapsen kohdalla roudailin kestovaippoja mukanani Turun-viikonloppuina, siitä olen luopunut, matkalla käytämme aina kertiksiä.Pyykkiä voi myös usein pestä vaikka lyhyellä visiitillä kaverin tai isovanhempien luona ja pakata kosteat vaatteet mukaan, mikäli matka kohteeseen ei kestä kauhean pitkään. Lisäksi minua ei haittaa näyttää välillä vähän rönttöiseltä, jos omat vaatteet loppuvat kesken. Eikä todellakaan haittaa pukeutua samoihin vaatteisiin lomalla vaikka joka päivä. (Kunhan ei tule hajuhaittoja.)Leluja tai kirjoja ei tarvitse olla enempää kuin pieneen Fjällreven Kånkeniin mahtuu, reissussa on usein kaikkea muuta ihmeteltävää tai vieraita leluja leikkinurkkauksissa, jolloin omia ei tarvitse olla kovinkaan paljon.Omien kirjojen kohdalla olen siirtynyt BookBeatiin, enkä enää roudaile kirjojakaan mukana, kaikki menee puhelimessa.Näiden periaatteiden avulla minusta on tullut hyvin nopea pakkaaja ja matkalla tavaroiden kantaminen ja löytäminen on helpompaa. Mutta aina voi parantaa, joten kysynkin:Onko teillä jotain omia hyväksi havaittuja keinoja, joilla reissun kantamukset saa optimoitua mahdollisimman hyvin?Lue myös: Viisi esinettä, jotka helpottavat vauva-arkeaParas siivoussääntö: leikkaa kaikki puoliksiMillä tänään leikittäisiin?