Paikka, johon lapset voivat juurtua

Täällä huvilalla oleminen rauhoittaa. Nyt on ilta, radiossa soi Yle Ykkönen, kellon sekuntimittari etenee verkkaisesti ja kuulen Tikin vaimean äänen, kun hän lukee viereisessä makuuhuoneessa Alpulle iltasaduksi Richard Scarryn satukirjaa.Ikkunasta aukeava maisema on vähän rujo: piha on vielä salaojaremontin jäljiltä aivan myllätty ja päälle ei ole istutettu mitään. Toisaalta heti pihan jälkeen aukeaa metsämaisema, tammet, koivut ja männyt kasvavat sammaloituneiden kivien ympärillä. Suuri osa noista puista on ollut täällä ennen tätä huvilaa.Viime päivinä olemme tehneet palapelejä, grillanneet hampurilaisia, kylpeneet kuistilla ja etsineet tänne kannetuille esineille paikkoja. Ennen remonttia neljästä makuuhuoneesta kaksi oli täysin käyttökelvottomia kosteusvaurion takia. Myös sauna, pesuhuone ja saunan viereinen tekninen tila olivat poissa käytöstä. Nyt olemme yhtäkkiä saaneet melkein kolmasosan enemmän tilaa huvilalle.Laitan kuvia kaikesta sitten, kun saadaan keittiö valmiiksi ja sisustusta paikoilleen. Nyt täällä on tällainen remontin loppukaaos, niin ei tee hirveästi mieli kuvata.Touko–kesäkuussa minua alkoi jotenkin vähän kaduttaa tämä huvilan remontoiminen. Budjetti oli paisunut koko kevään, ja alkuperäinen ajatus siitä, että saisimme remontin tehtyä säästöillämme, hylättiin ajat sitten.Tuli kaikenlaista pientä harmia matkalla vastaan: porakaivon pumppu olikin rikki (okei, se oli asennettu 1970-luvulla, joten kesti kyllä ihan kivan aikaa), salaojaremontti oli massiivisempi kuin kuvittelin, huvilan alapohjaa jouduttiin repimään enemmän kuin oli ajatus, ja tänne piti asentaa myös kalliit teräspalkit pohjalle. Lisäksi täältä oli loppujen lopuksi järkevää uusia sähköt ja vanhat patterit aivan kokonaan, mikä sekin oli lähemmäs kymppitonnin remontti.Sitten aloimme myös hifistellä. Yhtäkkiä teki mieli puusepän tekemää mittatilauskeittiötä (kotona meillä on ihan perus Ikeaa), kivitasoa (kotona meillä on edullisempi koivutaso) ja tavallista kestopuuta kalliimpaa Accoya-terassia.Ajatusketju menee näin: On todennäköistä, että jossain vaiheessa vaihdamme kotia, mutta on vielä todennäköisempää, että tästä huvilasta emme luovu koskaan. Nämä maat ovat olleet meidän suvulla 1800-luvulta lähtien. Tilaan kuuluu päätalo (jonka nimi on Keskitalo), minkä lisäksi täällä on navettaa, puuvajaa, perunakellaria, saunarakennusta ja muita rakennuksia. Eli siis aika perinteinen maatila, tällaisia paikkoja on Suomessa paljon.Tämä huvila on osa tätä tilaa, ja olemme pikkuhiljaa nimeämässä eri paikkoja eri suvun ihmisille. Kaikki näistä kaipaa kallista kunnostamista, eli omistaminen ei ole pelkkä lottovoitto, vaan se tuo mukanaan myös velvollisuutta ja vastuuta pitää huolta. Kaikkien toive on, että nämä paikat pysyisivät suvussa, etenkin kun meillä on niin kivoja sukulaisia.Enoni sanoi hyvin: Nämä paikat ovat meillä vain lainassa, sitten me luovutamme ne meidän lapsille ja he aikanaan heidän lapsilleen. Se on kaunis ajatus.Kerrostalokotiimme en suhtaudu todellakaan samanlaisella vakavuudella tai juhlallisuudella. Koti on vain osakkeita osakekirjassa, joka on pankin tallelokerossa. Kotimme voi vaihtaa melko kivuttomasti. Haluaisin kuitenkin, että lapsilla olisi joku paikka, josta heillä olisi muistoja läpi elämän. Tämä on minulle sellainen paikka, ja siksi tuntuu hyvältä, että se olisi lapsillekin.Voi tietenkin olla, että nämä minun pompöösit ajatukset ovat lapsien mielestä aivan täyttä shaibulaa, eivätkä he halua aikanaan mitään tällaista sukurasitetta itselleen. Tästä syystä minun ei kannata liikaa fiilistellä mahdollisia tulevaisuuden asioita, vaan keskittyä nauttimaan nykyhetkestä – ja niin aionkin tehdä.Tästä Accoya-kasasta rakennetaan vielä tänä kesänä polku ja portaat järvelle.Kuitenkin nämä ajatukset pysyvyydestä ja juurista ovat tuntuneet tärkeiltä niinä hetkinä, kun olen harmitellut budjetin paisumista ja ylipäänsä sitä, miten paljon vaivaa ja säätöä tämä remontti on viimeiset puoli vuotta teettänyt. Vaikka siis, me emme ole tehneet juuri mitään muuta kuin järjestelleet, tehneet päätöksiä, soitelleet, meilailleet ja vähän myös tehneet ylimääräisiä työjuttuja, jotta remonttibudjettia saataisiin jo vähän kuoletettua.Nyt istuessani täällä huvilalla tuntuu siltä, että kaikki on ollut vaivan arvoista. Nyt kun olemme tehneet huvilan kerralla kuntoon, niin täällä ei tarvitse säätää tulevina vuosina muuta kuin pieniä ylläpidettäviä juttuja.Jokaisessa valinnassa olemme miettineet, että nämä tulevat sitten seuraavaksi 50 vuodeksi. Vaikkapa tämä kuvissa näkyvä terassimme. Accoya on kalliimpaa materiaalia kuin ihan perinteiset terassimatskut, mutta kun tiedämme, ettei tätä tarvitse huoltaa saati vaihtaa seuraavaan 50 vuoteen, oli helppo lopulta tehdä valinta ja satsata terassimateriaaleihin. On hauska ajatella, että luultavasti minä en tule enää koskaan vaihdattamaan tätä terassia, koska ei sellaista voi vaatia 80-vuotiaalta ladyltä!Kirjoitin Accoyasta hyvin seikkaperäisen postauksen aiemmin, kannattaa lukea, jos materiaali yhtään kiinnostaa. (Tikkuuntumaton Accoya sopii paitsi terassiksi, myös talon seinään, laituriksi tai vaikka saunan lauteiksi.)Accoyasta voi lukea myös maahantuojan eli Novenbergin sivuilta enemmän.Tietyllä tapaa tämän huvilaremontin toteuttaminen oli myös päätös sitoutua viettämään täällä aikaa. Nyt kun meillä on oma kesäpaikka, niin ei ole mitään järkeä lähteä esimerkiksi kesäisin reissaamaan ulkomaille. Toisaalta tämän ylläpitokin maksaa jonkun verran (puhumattakaan remonttilainan takaisin maksusta), eli matkakassa on tämän jälkeen myös selvästi pienempi.Mutta kun nämä päätökset tekee tietoisesti, eivät ne kaduta jälkikäteen, uskon.Lue muita huvila postauksia avainsalalla huvila.Kuvat: 60-neliöinen terassimme kiertää taloa kolmesta ilmansuunnasta ja sisältä sille pääsee kolmesta eri ovesta. Käytännössä terassi on sisätilan jatke, jonka päällä tepastellaan ja juostaan, syödään, juodaan, istutaan iltaa, otetaan aurinkoa, kylvetään, nostetaan painoja, venytellään, luetaan kirjoja, pelataan pelejä, kuivatetaan pyyhkeitä ja torkutaan eli käytännössä hengaillaan enemmän kuin sisätiloissa.