Ostan vaatteet seuraavaksi 5 vuodeksi
Mä olen täällä blogissa puhunut paljon siitä, miten saan melko helposti ja kivuttomasti säästettyä rahaa. Yksi suuri syy, miksi rahaa jää säästöön on se, että mä ostan harvoin uusia vaatteita. Jos mä oikein tutkailen sieluani, niin en oikeastaan tee tätä rahan säästämisen tai edes ekologisuuden takia. Pohjimmainen syy on se, että olen hyvin ambivalentti tyyppi: mun on vaikea tehdä päätöksiä. Mun kauhhhhukuvani on se, että teen väärän päätöksen ja kadun sitä. Silloin syyllistän itseäni helvetillisesti.
Vaatteita ostaessa tällaisia vääriä päätöksiä syntyy helposti. Siksi mä olen just sellainen mujer, joka miettii ja miettii, tykkäänkö mä tuosta. Ja sitten kun mä oikeasti tykkään, niin mä kanssa käytän. Mulla on tapana käyttää vaatteet loppuun. Niin pitkään, että kenkien pohja on kulunut auki ja farkkujen haaroissa tuivertelee virkistävä tuuli. Nytkin mulla on semmonen Marimekon jokapoikapaita yöpaitana, on ollut jo 15 vuotta, enkä millään haluaisi luopua siitä, vaikka sen kyynärpäät ovat irvokkaan näköiset ammottavat aukot. Äitini on joskus heittänyt salaa mun sellaisia kenkiä pois, joiden pohjaa olen korjannut jeesusteipillä. (Tosin se on toki kuulunut teininä mun cooliin punkkari-skeittari-kaikki-mitä-en-kuuntele-tai-harrasta-mutta-haluan-näyttää-tämän-alakulttuurin-edustajalta lookiin.)
Mulla on yleensä aika lailla samat vaatteet kierrossa. Tai sitten on sellaisia juhlavaatteita tai kenkiä, joista ajattelen, että näitä käytän harvoin mutta pitkään. Kun mä ostan jonkun vaatteen, mun ajatus on se, että tämä on sitten loppuelämäksi, tai siihen hetkeen, kun tämä on niin nuhjaantunut, ettei sitä voi laittaa muuta kuin lumppukeräykseen. Tietenkin ostelen useammin vaikka t-paitoja Cossilta tai pikkareita ja sukkia Henkkamaukalta, mutta nekin mä käytän kyllä aina tappiin asti.
Tästä syystä en myöskään ostele useinkaan sellaisia vaatteita, joista huomaa, että tämä ei tule kestämään joko käyttöä tai ajan hammasta, eli että se menee muodista pois ehkä puolen vuoden sisällä. Voi olla, että tämä tekee musta vähän tylsän pukeutujan.
Hesari uutisoi (26.8.), että suomalaiset ostavat ja hylkäävät vaatteita kiihtyvään tahtiin. Ongelmaksi on noussut muun muassa se, että käytetyt vaatteet eivät kelpaa enää edes Afrikassa. Oikeastaan ne aiheuttavat paljon pahaa siellä: Uffin ja muiden mestojen kierrätetyt vaatteet sotkevat maiden oman tekstiilituotannon, mikä ei todellakaan palvele paikallista yrittäjyyttä.
Olin muutama vuosi sitten matkalla Tansaniassa. Torien kupeessa oli kangakauppoja, joissa myytiin sellaisia upeita värikkäitä kankaita. Ostin niitä tuliaiseksi kavereille Suomeen. Samaan aikaan kaikissa pienimmissäkin kaupungeissa oli muutama kokonainen katu täynnä kojuja, joissa myytiin länkkäreiden käytettyjä vaatteita. Niitä, joita me tungetaan Uffin laareihin koko ajan enemmän ja enemmän.
En tietenkään ole aina ollut tällainen pukeutuja. Vielä silloin, kun rahaa ja ymmärrystä vaatteiden laadusta (mikä tekokuitu?) oli vähemmän, ostelin paljon enemmän kaikenlaista moskaa, joka sitten päätyi nimenomaan Uffin laariin. Tässä asiassa mua auttoi muun muassa Rinna Saramäen Hyvänmielen vaatekaapin lukeminen ja se, että tulotaso nousi. On nimittäin elitismiä, että pystyy ostamaan vain laadukkaita (ja tästä syystä usein kalliita) vaatteita. Lisäksi vaatii aikaa ja energiaa, että pystyy miettimään omat tarpeensa, eikä hätäpäissään vain ostele jotain, kun on pakko. Enkä vaadikaan sitä kaikilta, mutta itseltäni vaadin.
Okei, jeesustelisin, jos väittäisin, ettei mulle edelleen käy joskus niin, että huomaan kaapissani sellaisia vaatteita, joita en enää käytä, mutta jotka ovat ihan ok kunnossa. Säilyttelen niitä hetken ja sitten lopulta kerään ne muovipussiin ja tumppaan ne kierrätyslooraan. Lasken tämän aina suureksi epäonnistumiseksi.
Mulle on päivänselvää, että vaatteiden laittaminen johonkin kierrätysboksiin ei ole millään lailla mitään hyväntekeväisyyttä tai edistä mitään yhteistä hyvää. Tietenkin se on parempi kuin että heittäisi käytettävät vaatteet sekajätteeseen, mutta epäonnistuminen se mulle on kaikki tyyni. Sillä ei saa puhdistettua ekologista omaatuntoa. Tällaisina hetkinä aina päätän, että seuraavan kerran kun ostan vaatteen, harkitsen sitä vielä tarkemmin!
Millä lailla teidän suhde vaatteiden ostamiseen on muuttunut iän myötä?
Kuvassa: Ostin Samujin ihanan silkkitopin, jota aion käyttää tästä iäisyyteen - ja ehkä sen jälkeenkin vielä.
Lue myös:
Tällä lailla tyylini on kehittynyt
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA