Onko työhäpeä tuttu ilmiö?

Jaoin 20-vuotiaana Metro-lehtiä Turun kauppatorilla. Toivoin kovasti, ettei kukaan tuttu kävelisi aamuruuhkassa ohi, ja jos näin kävi, en todellakaan mennyt tunkemaan lehteä tälle vaan katsoin visusti muualle. Jotenkin se homma hävetti. En osaa suuremmin oikein analysoida edes miksi. Ehkä ajattelin, että Metro-lehti ärsyttää ihmisiä? Toisaalta moni otti sen ihan tyytyväisenä vastaan. Tai ylipäänsä tuntui ikävältä häiritä ohikulkevia ihmisiä.No, pestiä kesti lyhyen ajan, eikä tämä nyt ollut mitenkään erityisen dramaatinen tarina. Saan kuitenkin kiinni siitä, mitä tarkoittaa työhäpeä. Siis se, että häpeää jollain tasolla sitä, mitä tekee työkseen.Etenkin nykyään, kun oma identiteetti ja työ sotketaan niin vahvasti yhteen, työhäpeä saattaa olla aika yleistäkin.Häpeästä ei kuitenkaan juurikaan puhuta, sillä usein häpeän tunne on tabu.Jos järjellä ajattelee, niin Metro-lehtien jakaminen on ihan perushommaa, ei siinä ole mitään hävettävää. Eikä ylipäänsä työn tekemisessä. Mutta silti jotenkin sitä saattaa vähän tuntea noloutta tekemästään työstä.Harvoin ihmiset kuitenkaan ajattelevat, että onpa tuolla ihmisellä nolo työ. Itselle ei tule yhtäkään duunia mieleen, jota pitäisi mielestäni hävetä.Miksi puhun tästä nyt? No siksi, että minuun otti yhteyttä ohjauksen opiskelija ​Maija Mustonen Itä-Suomen yliopistosta. Hän on tekemässä graduaan työhäpeästä, ja kaipaa siihen kokemuksia. Koska rakastan tiedettä ja yliopistoa (ja ihmisiä, jotka ovat minulle mukavia), niin halusin tietenkin auttaa häntä aineiston keräämisessä.Niinpä pyydänkin: Jos olet joskus hävennyt työtäsi, niin klikkaa tänne ja kerro kokemuksistasi.Ja saa tähän kommentteihinkin kertoa kokemuksista työhäpeästä:Oletko kokenut sitä ja jos, niin miksi?(Mutta ennen kaikkea: osallistu Maijan tutkimukseen, uskon että siitä syntyy kiinnostavaa settiä!)Kuvat: Viimeisimmältä työhuoneeltani, jossa en kokenut varsinaista työhäpeää, mutta häpesin itseäni muuten vain (esimerkiksi silloin, kun katsoin kaksi tuntia Samuli Edelmannin musiikkivideoita putkeen enkä tehnyt töitäni).