Pitääkö töissä olla paskea?

Hotellissa työn tekeminen ei yleensä ole paskea.

Mulla on muutamia duunijuttuja, joihin tarttuminen tuntuu uskomattoman vastenmieliseltä. Luultavasti kyse on siitä, että olen vain alkanut ajatella, että onpa vaikeita tai tylsiä. Sitten olen lykännyt ja lykännyt hommia, ja pikkuhiljaa niistä on kasvanut mielessäni suuria saatanoita, joiden kohtaaminen on täyttä verilöylyä.

Nyt kun kovasti on trendikästä sellainen, että elämästä siivoillaan ikäviä asioita pois. (Olen kertonut aiemmin, mitä mieltä olen ihmisten “siivoamisesta” pois omasta elämästä postauksessa Ihminen ei ole roska.)

Nyt olen miettinyt, että pitäisikö vain päättää, että lopettaa minulle selvästi vastenmielisten hommien tekemisen. Toisin kuin palkansaajana, minulla yrittäjänä tämä on ihan mahdollista. (Ja etuoikesus-shmetuoikeus, kyllä minä tiedän.)

Tämä on kaksiteräinen miekka. Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos tulee toimeen, niin töitä kannattaa vähentää ja preferoida vapaa-aikaa. Minulla on esimerkiksi sellainen diili itseni kanssa (lol tätä mun kielenkäyttöä, en pysty enää puhumaan töistä ilman tällaista bisnes-mambojamboa), että perjantaille en sovi mitään kiinteitä hommia. En palavereja, en deadlineja ja jos vain mahdollista, niin pidän perjantait vapaana. (Lapset ovat nykyään päikyssä perjulit.) Ja miksi ei vähentäisi juuri niitä duuneja, jotka tuntuvat ärsyttäviltä?

Mutta toisaalta ajattelen, että olen vain sellainen tyyppi, jonka mielestä aina jokin asia on ärsyttävä. Niin että vaikka lopettaisin nämä tietyt ärsyttävät hommelit, niin luultavasti sitten jokin sellainen, joka on nyt ihan ok, muuttuisi vuorostaan liian raskaaksi ja vaivalloiseksi.

Koska siitä tässä on ehkä eniten kyse. Minusta ärsyttävimpiä hommia ovat sellaiset, joiden eteen joutuu näkemään vaivaa paljon. Ja usein käy niin, että samat hommat ovat sitten myös tosi palkitsevia lopulta – sitten kun siitä verilöylystä lopulta on selvinnyt. (Ja siis usein käy myös niin, että olen laittanut energiaa tuohon prokrastinaatioon huomattavasti enemmän kuin lopulta työtehtävän hoitamiseen sitten menee.) Että juu, nyt ollaan taas siellä epämukavuusalueen ylistysalueella, jossa TAIAT TAPAHTUVAT.

(Ja juu, jos nämä ärsyttävät hommat olisivat jotenkin arvojeni vastaisia tai niistä maksettaisi ihan hirveän vähän verrattuna aikaan ja vaivaan, niin se olisi eri homma.)

Lähtökohtaisesti olen vähän sitä mieltä, että työt ovat aina välillä vähän paskeja.

Sille ei vain voi mitään. Siksi niistä maksetaan. Vaihdan aikani rahaan. Pidän haitarinsoitosta, mutta siitä ei kuuna päivänä maksettaisi minulle mitään, ja siksi se ei tule koskaan olemaan työni.

Että enpä tiedä. Onko teillä tähän asiaan mitään mielipidettä?