Ne pääsevät pääsi sisään
Nauroin tuossa yksi päivä, kun Demi.fissä oli keskustelu ”Ei helvetti! Poikaystävä vastaa puhelimeen kesken seksin.” Mutta sitten ei enää naurattanut, koska tilanne kuulosti niin tutulta. (Joo, tätä ei onneksi ole tapahtunut meidän parisuhteessa.) Olen kuitenkin räntännyt ennenkin miekkosen puhelinaddiktiosta.
Mun mielestä alkoholi ja älypuhelimet ovat sillä lailla samaa kamaa, että molemmista aiheutuu maailmaan enemmän paskaa kuin hyvää. Olenkin miettinyt, että jos saisin nappia painamalla valita, poistetaanko alkoholi ja älypuhelimet kokonaan, niin saattaisin valita että kyllä.
Mutta koska olen opportunisti, niin luonnollisesti käytän näitä molempia hyödyksi elämässäni, koska ne ovat olemassa, halusinpa tai en.
Luin jonkin aikaa sitten Ian Leslien artikkelin The Economistista (October/November 2016). Siinä kerrotaan psykologian tutkijoista, joiden työ on tehdä sovelluksista koukuttavia. Se oli tosi silmiä avaava, ja se vain lisäsi mun fiilistä siitä, että älypuhelinadditktiota voi verrata alkoholiaddiktioon, vaikkakin alkoholismissa onkin vielä tuhoisampia piirteitä.
Jutussa kerrotaan, miten 1930-luvulla psykologiassa behaviorismiksi kutsuttua suuntaa edustava harvardilainen proffa B.F. Skinner huomasi, että rotta ehdollistuu painamaan laatikon vipua, kun se huomaa saavansa palkkioksi ruokaa. Skinnerin mielestä myös ihminen toimii samalla tavalla.
Tästä juontuu juurensa nykyään käytetty termi behaviour designista, eli ”käyttäytymisen design”. Standfordin yliopiston tutkija B. J. Fogg on tutkinut pitkään sitä, miten tietokoneet ja älylaitteet muuttavat ihmisten käyttäytymistä. Hän on sitä mieltä, että teknologialla voi saada aikaiseksi paljon hyvää ihmisen käyttäytymisessä, vaikkapa pelillisyyden avulla saada ihmiset säästämään rahaa tai uhreilemaan.
Kun tiedetään, miten ihmisen aivot toimivat, teknologia voidaan suunnitella sellaiseksi, että se suostuttelee ihmiset tekemään asioita, joita he eivät muuten tekisi: Näihin kuuluvat sähköpostitarjoukset, jotka saavat ihmisen ostamaan heti tai koukuttavat sovellukset ja pelit, jotka haukkaavat kaiken ihmisen huomion. Kiinnostavinta tässä on se, että manipulointi on tehty yhä huomaamattomammaksi koko ajan.
Fogg sanoo, että jotta ihminen saadaan tekemään jotain, se vaatii kolmen asian toteutumista yhtä aikaa: Ihmisen pitää haluta tehdä asia, hänen pitää pystyä tekemään se ja häntä pitää kehottaa tekemään se. Kehotus toimii siis vain silloin, kun ihminen on motivoitunut tekemään jotain.
Juuri tähän kehotukseen behaviorismi antaa triggereitä: Netflix alkaa pyörittää seuraavaa House of Cardsin jaksoa suoraan, jolloin on helppo antaa itselleen lupa katsoa seuraava jakso. Puhelin värisee, kun siihen saapuu viesti, jolloin on ihan pakko katsoa, mitä sinne on saapunut. Facebookin Messenger-sovellukseen ilmestyy punainen täppä viestin saapuessa, ja täpän painaminen ja sen "hoitaminen pois päiväjärjestyksestä" on nautinnollista, ikään kuin saisi jotain aikaiseksi. Tällaisen triggerin pitää saapua juuri sellaiseen aikaan, jolloin itse kokee motivoituneeksi tarttumaan siihen.
Teknologia ei kuitenkaan saa ihmistä tekemään, mitään, mitä hän ei haluaisi. Eli aluksi tekemisen pitää olla tarpeeksi miellyttävää. Tähänkin on keinonsa. Foggin mukaan ihmisen pitää ”tuntea itsensä menestyksekkääksi” tai hänelle pitää ”antaa supervoimat”. Vaikkapa Instagramin kahdentoista erilaisen filtterin valitseminen saa käyttäjän tuntemaan itsensä taiteilijaksi.
Mukana pitää olla myös yllätyksellisyyttä, sillä se koukuttaa. Kun avaa Tinderin tai Facebookin, ei voi koskaan tietää, millainen matchi siellä on tai kuka on tykännyt statuksesta. Aivoissa vapautuu nautintoa tuottavia kemikaaleja sosiaalisissa kohtaamisissa. Toisin sanoen, ilmoitukset uusista viesteistä tuovat välitöntä mielihyvää.
Sovellusten pitää myös vastata perustavanlaatuisin tunteisiin jo ennakkoon: Ennen kuin ihminen edes tiedostaa tuntevansa itsensä yksinäiseksi, hän menee Facebookiin. Tai ennen kuin tajuaa olevansa tylsistynyt, suuntaa YouTubeen. Kukaan ei sano, että tee näin, vaan triggerit ovat sisäsyntyisiä, ne lähtevät ihmisestä itsestään.
Sovelluksille on keksitty myös ihan omia kikkoja rakentamaan koukuttavuutta: Esimerkiksi jos lisäät Faceen uuden profiilikuvan, algoritmi näyttää kuvaa paljon muiden feedissä, jotta se keräisi mahdollisimman paljon tykkäyksiä ja sinä innostuisit vaihtamaan kuvaa useammin. LinkedIn lähettää sähköpostiin ilmoituksen siitä, että joku haluaa olla yhteyksissä minuun: tämä antaa dopamiinin hyrskähdyksen aivoihin: ”Minä olen tärkeä!”
Tässä kohdassa moraali astuu myös kehiin. Onko eettistä koukuttaa ihmiset tuijottamaan koko ajan älypuhelimiaan? Yleensä yritykset sanoutuvat moraalisista kysymyksistä täysin irti, koska ”eiväthän he pakota ketään tuijottamaan ruutua” ja ”mehän annetaan ihmisille vain sitä, mitä ne haluavat”. Mutta jos ihminen katsoo puhelintaan vaikka 150 kertaa päivässä, niin onko se joka kerta tietoinen päätös vai addiktio?
Itse asiassa koko teknologian ympärille on mun mielestäni rakennettu sellainen uskonnonkaltainen hype ja innostus. Usein teknologiakriitikot leimataankin vanhoillisiksi luddiiteiksi, jotka eivät vain halua olla kehityksessä mukana laiskuuttaan tai typeryyttään. Jos sanoo jotain negatiivista teknologisesta kehityksestä, ajatellaan, että tuo hupsu naikkonen ei pysy maailman menossa mukana.
Teknologiafirmojen eettisestä vastuusta on nyt jonkin verran puhuttu tech-piireissä. Googlelle palkattiin esimerkiksi nykyään työntekijä, joka vastaa nimenomaan designin etiikasta. Kun valtaa on niin paljon, pitää ottaa myös vastuuta. Yrityksillä ja yksittäisillä ihmisillä on kuitenkin eri intressit. Olisi lapsellista ajatella, että Instagram haluaisi vain hyvää minulle.
Mutta joo. Palatakseni tuohon alun keskusteluun. Mä tajuan tosi hyvin, miksi joku alkaa räplätä kännykkää kesken live-keskustelun tai jopa tarttuu siihen kesken seksin. Isot koneistot ovat taustalla miettimässä, miten mua koukutetaan tähän. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oman addiktion voi tiedostaa ja sitä vastaan voi myös taistella. Sillä lailla ole deterministi, etten voisi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Ja tämä lähtee siitä, että edes tajuaa, että minua manipuloidaan.
Mikä sovellus koukuttaa teitä eniten? Miksi?
Lue myös:
Miekkosen ryhmä-chatti-addiktio koettelee suhdetta
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA