Nämä ovat minun sääntöni
On muutama asia, joissa käyttäydyn kuin pikkulapsi. Siksi olen huomannut, että mun on ollut pakko tehdä itselleni sääntöjä, jottei mun elämäni ajautuisi hunninkoon ja turmion pasuunat raikaavat.
Tässä säännöt pääpiirteittäin:
Kun menen leffaan, saan ottaa maksimissaan 85 grammaa irtsareita.
Syön irtsarit aina yhdeltä istumalta, semmosella mielivaltaisella ahneudella. Jos otan yhtään enempää kuin tuon 85 grammaa, mulle tulee yököttävä olo.
Vain kaksi Jacky makupalaa kerrallaan.
Nykyään tosin olen aikuistunut ja välillä syön vain yhden (!).
Vain kaksi kahvikuppia päivässä. Toinen aamulla ja toinen lounaalla.
Muuten ajaudun levottomuuteen, eksistentiaaliseen maailmantuskaan ja sellaisiin rytmihäiriöihin, että helvetin lieskat nuolevat sieluani.
Ei mitään sosiaalista mediaa kello 21 ja 07 välillä.
Kärsin pahoista nukahtamisongelmista, ja somen käyttäminen aktivoi mun aivot hirveisiin ajatusluuppeihin. Tätä on välillä tosi vaikea noudattaa, mutta toisaalta, sitten mä taas kärsin seurauksista ja pyörin koko yön katuen sitä, että kommentoin jotain typerää jonkun Facebook-statukseen. Myös yöllisten imetysten aikana some on kielletty, koska sen jälkeen kukun koko loppuyön.
Luen ennen nukkumaanmenoa vain elämäkertoja tai taloustieteen kirjoja.
Mikään stimulovampi ajaa mut unettomuuden ikeeseen.
Aina jos mietin, kannattaako pestä hiukset, ne kannattaa pestä.
Tämä sääntö luotiin meillä kotona silloin, kun tultiin teini-ikään. (Oli järkyttävää joskus 12-vuotiaana huomata, että kerran viikossa ei riitä hiustenpesuväliksi enää!) Kiitos äbälle siitä, että meistä ei tullut haisuleita.
Naapurille moikataan aina vaikkei se moikkaisi takaisin koskaan.
Joskaan tämänhetkisessä taloyhtiössä ei ole tätä ongelmaa. Päinvastoin, jään joka kerta pihalle jorisemaan pitkiksi ajoiksi, mikä on maailman siisteintä.
Kaupan kassalla maksaessa ei ikinä puhuta puhelimeen.
Tulenhan sentään kulttuurikodista!
En saa lähettää Tikille whatsapissa valitusviestejä sotkusta kesken päivän.
Tätä sääntöä rikon aina välillä, mistä tulee poikkeuksetta huono omatunto sitten, kun ärsyynnys on laskeutunut. Ja tästä syystä meidän whatsap-keskusteluissa on söpöjen Alppu-kuvien lisäksi myös kauniita taideotoksia tyhjistä maitopurkeista tiskipöydällä, 17 teemukista ikkunalaudalla ja vessan päällä olevista valoista. Henkevää!
Puhelinta ei räplätä samalla kun pyöräillään.
Tämän säännön otin käyttöön raskausaikana. Tuli semmonen ajatus, että hmm, onkohan tuon Instagram-kuvan näkeminen sen arvoista, että mun syntymätön lapsi kuolee tai monivammautuu hänen äitinsä ajaessa sillalta alas.
Yöllä pimeässä ei katsota vahingossakaan vessassa peiliin.
Sieltä kurkistaa aina itse paholainen.
Kaverini Mari sanoi joskus, että yksi yleisimpiä tatuointeja, mitä ruotsinlavalla näkee, on raavaiden äijien nahkaan kirjoitettuna: "I make my own rules." Tarkoitetaankohan sillä tällaisten sääntöjen kehittämistä itselleen?
Haastan teidät kertomaan oman elämänne säännöt! (joko tähän tai omaan postaukseen)
Lue myös: