Mustasaaren seesteinen tunnelma

MatkatHorina

30 Aug

Written By

Helsinki on saarten kaupunki. Olen tänä kesänä vieraillut Suomenlinnassa ja Uunisaaressa, aiempina kesinä olen nauttinut Vallisaaresta, Pihlajasaaresta ja Seurasaaresta.

Käytiin pari viikkoa sitten ystäväni Marian ja meidän lastemme kanssa Mustasaaressa. Se oli ihan älyttömän ihana paikka, ja suosittelen ehdottomasti pientä päivävisiittiä sinne. Tämä postaus tulee nyt vähän myöhässä, sillä Mustasaari on sulkeutunnut yleisöltä tämän kesän osalta, mutta laittakaa vinkki korvan taakse ensi kesää varten.

Saareen pääsee helposti Taivallahden rannasta, ja matka vesibussilla sinne kestää noin vartin. Aikataulut kannattaa tsekata täältä. Vaunut voi ottaa vaivatta saareen mukaan.

Mustasaari on Helsingin seurakuntien omistama saari, ja tämä voi kuulostaa hassulta, mutta sen huomaa tunnelmasta. Olen aina ollut vähän sellainen leiri-friikki, kävin lapsena kaikenlaisilla seurakunnan leireillä (muun muassa shakkileirillä!) ja partioleireillä, ja noin yleisesti tykkään leirikeskusten tunnelmasta. (Ironista kyllä, inhosin rippileiriä sydämeni pohjasta, mutta se ei onneksi tuhonnut mun leirifiilistelyä.)

Seurakunnan leirikeskuksissa on sellainen seesteinen, harras ja inasen verran ajaton tunnelma (sillä lailla, että siellä voi helposti olla jotain 1970- tai 1990-luvun vieraskirjoja, viiriaskarruksia, vaakunoita tai muita muistoja menneistä kesistä esillä). Seurakunnan työntekijät ovat yleensä vilpittömiä ja hyväntuulisia hahmoja, joista huokuu hyväksymisen kulttuuri. (Voi olla, että oma käsitykseni on täysin väärä, sillä olen kuullut myös, että seurakunnissa esiintyy myös työpaikkakiusaamista. En tosin tiedä, onko tämä vain juoruilua, ja toisaalta, missäpä ei esiintyisi.)

Kyse on varmasti paljon siitä, mihin on tottunut lapsuudessaan, mutta tällainen tunnelma tekee olostani hyvin kotoisan, ja siksi Mustasaari oli erityisen miellyttävä vierailukohde.

Saaren kahvilasta saa lounasta ja muuta purtavaa tosi edullisesti, siellä on uimaranta sekä kanoja, lampaita ja pupuja, joista Alppu erityisesti tykkäsi. Ensi kesänä haluan käydä Mustasaaren sunnuntaibrunssilla. Saaressa on myös kappeli, jossa emme tällä kertaa ehtineet käydä (koska kun lapset nukkuivat, me lööbasimme kahvilassa ja keskustelimme lapsista ja yrittäjyydestä).

Tuli ylipäänsä sellainen olo, että haluan mennä ensi kesänä jollekin leirille lapsen kanssa. Tykkään paitsi leirikeskuksista, myös siitä, että joku on suunnitellut päivääni ohjelman, saan lämimän ruuan eteeni tiettynä kellonaikana ja voin hengailla koko päivän luonnon keskellä.

Yksi ystäväni vinkkasi, että Luontoliitto järjestää kivoja perheleirejä. Pitää tsekkaa myös Helsingin seurakuntien leirit, josko siellä olisi jotain perheile tarjolla.