Muisteloa: Fanitapaaminen Tarjan kanssa
Olen työssäni tavannut paljon julkkiksia. Justin Timberlaken New Yorkissa, Avril Lavignen Pariisissa, Keshan Tukholmassa, Reese Witherspoonin Lontoossa ja niin edelleen ja niin edelleen.
Julkkisten tapaaminen on aina jännittävää, koska siinä on niin lyhyt hetki saada haastattelusta irti kaikki. Kun on matkustanut 15 minuutin haastattelua varten 12 tuntia, on pienet paineet kysyä oikeat kysymykset.
Kuitenkin elämäni jännittävimpään haastatteluun kävelin vain kymmenisen minuuttia silloisesta kodistani Kruununhaasta. Se nimittäin tapahtui presidentin linnassa.
En luultavasti ole ikinä eläessäni jännittänyt niin paljon kuin joulukuussa 2012. Pääsin silloin haastattelemaan suurta idoliani, Tarja Halosta. Kyseessä oli Halosen järjestämä presidenttifoorumi (jonka aiheena oli nuoret ja tulevaisuus – siksi minut oli kutsuttu).
Oli sovittu, että saan presidentiltä lyhyen kommentin Demi-lehteä varten, joten lähestyin häntä foorumin jälkeen. Olin vielä kävellessäni Halosen luo täynnä itseluottamusta, mutta kun sitten olin siinä rouva tasavallan presidentin edessä, ja Halonen astui seisomaan ihan lähelle, kastoi minua silmiin ja piti juhlavasti käsiään selkänsä takana, sydämeen iski vellova paniikki.
Koko ruumis huusi: "DEAR GOD!! Tarja Halonen on oikeasti tuossa edessäni!" Jalat alkoivat tuntua heikoilta, käsi jolla pidin nauhuria alkoi täristä ja hengitys miltei salpautui. Jouduin lukemaan kysymykset suoraan paperista, koska joka ikinen ajatus katosi päästäni. Thank you lord olin kirjoittanut tällä kertaa kysymykset niin, että ne olivat kokonaisia lauseita, oikeassa teitittelymuodossa, eikä vain ranskalaisia viivoja random-sanoista (kuten normaalisti teen). Halosesta huokuu aivan uskomaton karisma – sitä ei välttämättä huomaa telkkarista.
Lopulta olin kuitenkin niin tyytyväinen tuohon haastatteluuni, että litteroin sanasta sanaan vastaukset kahteen esittämääni kysymykseen. Ja miksen julkaisisi koko haastattelua tässä, koska vaikka haastattelusta on kulunut viitisen vuotta, sen viesti on mielestäni edelleen oikein ajankohtainen. Lisäksi huomenna on itsenäisyyspäivä, ja me todistamme taas sympaattisen näyn, kun kolme presidenttiparia asettuvat vierekkäin kuvattavaksi Linnan juhlissa.
Rouva tasavallan presidentti, jos nuori tyttö haluaisi päästä yhteiskunnallisesti vaikuttavaan asemaan, esimerkiksi presidentiksi, mitä neuvoja antaisitte omien kokemuksienne perusteella?
– Opiskelu on ensimmäinen asia. Pitää opiskella paitsi koulutus, oma ammatti, mikä tahansa, jolla hallitsee omaa elämäänsä. Toinen asia on se, että pitää opiskella yhteiskuntaa ja elämää. Pitää jatkuvasti olla avoin uusille asioille ja päättää, että pystyy hallitsemaan asioita omassa mielessä ja luomaan verkostoa, joiden kanssa pystyy tekemään tätä työtä. Kolmas asia, mikä on erityisen tärkeä nuorilla naisilla, on se, että säilytä hyvä itseluottamus ja hyvä huumorintaju. Nimittäin maailma tulee kolhimaan sinua useampaan otteeseen, mutta et sinä siitä rikki mene.
Miten olette vaikuttanut suomalaisten tyttöjen elämään olemalla naispresidentti?
– Mä uskon, että se seikka että mut valittiin vuonna 2006 uudelleen presidentiksi oli itsellenikin kannustava kokemus ja todennäköisesti myöskin tytöille, että se ei jäänyt vain yhteen kertaan vaan ihmiset, jotka elää kuusi vuotta naispresidentin kanssa, ovat sitä mieltä, että se voidaan uusia. Nyt tällä kertaa, 2012, kisa näyttää vähän miehisemmältä, mutta minun mielestäni, en sanoisi etteikö pojistakin voi tulla presidenttejä. Vastaavasti tänä aikana me olemme saaneet kaksi kertaa naispääministerin, meillä on ensimmäistä kertaa nainen valtiovarainministerinä ja musta tuntuu, että tytöillä on tullut koko joukko itseluottamusta. Antaa lasikattojen särkyä kunnolla, minä tulen tukemaan niin kauan, kun täällä elämässä mukana olen, sitä että tytöistä kasvaa vahvoja naisia.
Ja voitte kuvitella, että näiden vastausten jälkeen Tarja vei mun syömeni täysin!