Mökkeily on palauttanut yökyläilyn elämääni

Nykyään kun päätämme lähteä viikonlopuksi huvilalle, alamme Tikin kanssa heti miettiä, että keitä pyydettäisiin tällä kertaa mukaan. Aluksi minulla oli tästä vähän huono omatunto, kun ajattelin, että "emmekö me nyt sitten viihdy perheen kesken yhtä viikonloppua".Toki viihdymme, mutta olemme kaikki huomanneet, että viihdymme paremmin, jos mukana on kavereita.Esimerkiksi pari viikkoa sitten viikonloppuna Alpun ystävä Niila oli perjantaista lauantaihin kylässä äitinsä kanssa, ja lauantaina kun Niila lähti, Alppu kiipesi korkealle puuhun ja julisti, että hän on surullinen, kun Niila lähti. Alppu nykyään usein kyselee, että "kuka lapsikaveri me voitaisiin kutsua tänne".Mysö Didier viihtyy paremmin, kun ympärillä on melskettä, jota ihmiset mukanaan tuovat. Hän tykkää olla menossa mukana ja tumppaa omatoimisesti kengät (vääriin) jalkoihinsa, mikäli joku on lähdössä ulos.Jos minulla on kavereita, Tiki saa mennä rauhassa metsätöihin (koska hän on tosimies), tehdä ruokaa tai katsella elokuvaa, sillä lapset pööpöilevät helposti ympärillä, kun käymme metsässä käpystämässä. Jos taas Tikillä on kavereita, niin sama homma toisinpäin (koska minä olen tosinainen, en tosin tiedä mitä nämä pitävät sisällään, mutta kaikki metsätyöhön liittyvä kuulostaa siltä, että voi ottaa itselleen käyttöönsä määreen tosihenkilö).Minulle on valjennut, että oikeastaan koko huvilan remontoimisen ideana oli se, että pääsisi viettämään kavereiden kanssa kiireetöntä aikaa.Niin ihmeellistä kuin se onkin, huvila on isompi kuin meidän oma kerrostalokoti. Siinä on noin sata neliötä ja neljä makuuhuonetta. Tämä tarkoittaa sitä, että sinne on helppo kusua kavereita yöksi. Etenkin lasten synnyttyä yökyläily kavereiden kesken on saanut aivan uuden merkityksen. Aiemmin pystyi istumaan kavereiden kanssa iltaa niin pitkään kuin huvittaa, mutta lasten synnyttyä sitä joutuu yleensä lähtemään kotiin viimeistään niin, että kasilta ollaan kotona. Paitsi tietenkin silloin, kun kyläilee ilman lapsia.Usein kiinnostavimmat keskustelut käydään siinä yhdeksän ja kahdentoista välillä illalla. Meillä on ollut pitkin kesää ja nyt syksyllä aivan jumalaisia iltoja. Kun lapsista on taju kankaalla, avaamme valkkaripullon, irtokarkkipussit ja sipsit ja alamme paasata siitä, miten nykyään rakenteet tekevät ihmisistä lihavia (ruokaa on ihan koko ajan kaikkialla tarjolla!), mistä monogamianormi on syntynyt tai miten Veikka Lahtisen ja Pontus Purokuron uusi kirja on "rakenne-selfhelppiä" (eli selfhelp-muodoista absoluuttisesti paras).Näitä keskusteluja ei vain saa käytyä (ainakaan loppuun) silloin, kun lapset ilakoivat ympärillä. Lauseet ja ajatukset jäävät kesken, kun pitää nostaa joku kuralammikosta ylös tai puusta alas.Opin myös viikonloppuna ystävältäni Anjalta uuden hauskan termin: mikromökkeily. Eli semmoinen nopea, noin 20 tunnin piipahdus jonkun mökillä. Ei tarvitse uhrata koko viikonloppua, ei miettiä pakkaamista tai varusteita niin tarkkaan. Käy aistimassa metsää ja mökkitunnelmaa ja sitten palaa kotiinsa.Tuolla Kakskerrassa se onnistuu hyvin, kun Turun keskustasta sinne on bussilla vain noin 45 minuutin matka (autolla alle puoli tuntia), joten mökille lähtemisen ei tarvitse olla suuroperaatio. Okei, ehkä Helsingistä tulevat vieraat eivät jaksa tehdä matkaa kolmea tuntia suuntaansa 20 tunnin perilläolon vuoksi. Huvilalla asiat edistyvät: portaat paikoin äkkijyrkkää kalliota pitkin rantaan ovat viittä vaille valmis. Ensi kesänä teetämme tuonne alas laiturin ja sitten vietämme aikaa siellä! Ah! On semmoinenkin asia olemassa kuin ensi kesä! <3Voipi olla, että nyt talvella ei tule ihan kauheasti käytyä tuolla huvilalla, kun homma siellä perustuu paljon ulkona olemiseen, ja ikuinen lasten pukeminen ja riisuminen ei inspiroi. Mutta pitää kattella omia fiiliksiä, että tekeekö mieli talvimökkeillä.Ensimmäisen huvilakauden perusteella olen ollut tosi tyytyväinen siihen, että ryhdyttiin tähän remonttiin. Se fiilis, mikä tuolla köllimisestä tulee on ollut aivan täysin kaiken vaivan ja etenkin rahan arvoista.Toivonkin, että ensi kesänä tuosta tulee sellainen muumitalohenkinen paikka: että eri kaveripiirien ystävät tulevat sinne samaan tai eri aikaan, ja me voimme houstailla kaikkia kivoja tyyppejä siellä sulassa sovussa.