Miten onnistun välttymään richsplainaamiselta?

TalousHorina

17 Jan

Written By

Otsikon kysymys ei ole retorinen, vaan mietin sitä oikeasti usein. Kun olen valinnut tämän tien, että horinoin raha-asioista milloin missäkin, sitä joutuu todella kieli keskellä suuta operoimaan.

Juttu nimittäin on niin, että ihminen alkaa hyvin nopeasti katsoa elämää ja maailmaa siitä näkökulmasta, missä itse seisoo. En voi mitenkään enää väittää muistavani tai ymmärtäväni täysin, miltä tuntuu olla vaikkapa köyhä opiskelija, jolla on epävarmuutta siitä, miten kesäkuun vuokra maksetaan tai saanko palkkaduunia tulevaisuudessa - vaikka olen ollut itse siinä tilanteessa. Siitä vain on semmoset kymmenen vuotta aikaa, joten mieli nostalgisoi ajan kultaiseksi ja siivoaa siitä epävarmuuden ja ahdistuksen tunteet jälkikäteen.

Mulla on etäinen muistikuva siitä, miltä tuntuu kasvaa pienituloisessa perheessä ja olla jollain lailla huolissaan perheen rahan riittämisestä. Mutten voisi sanoa jollekin tämän hetken lapsiperheköyhdyydessä elävälle 10-vuotiaalle, että "tiedän miltä susta tuntuu".

Saati sitten tilanteet ja asiat, joita en ole kokenut, kuten vaikka työttömyys tai aikuisiän pienituloisuus. Järjellä ja tutkimuksista tiedän, että köyhyys on kuin loinen, joka vie aivoista valtavasti kapasiteettia ja kykyä suunnitella pitkällä tähtäimellä asioita. Mutta sitä on silti vaikea sisäistää tai siihen täysin samastua. Mietin usein, että onko mitään järkeä kuulutella ympäriinsä, että "säästää voi 15 euroa kuussa, koska siitä on hyötyä pitkällä tähtäimellä". Jos ihminen ajattelee vain lyhyttä tähtäintä, niin siinä ei paljon pitkän ajan sijoitusten ilojen horinointi auta. Toisaalta joskus ihminen kaipaa sitä, että joku sanoo hänelle, että sinä olet fiksu ja pystyväinen, sinulla on samat mahdollisuudet kuin muillakin - vaikka toisaalta hyvätuloisen perheen lapsella voi olla näihin mahdollisuuksiin henkinen ja taloudellinen etumatka.

En kaipaa aiheesta mitään synnintunnustusta, sillä tämä on asia, jota kuuluukin miettä, kun puhuu rahasta. Tällaisissa kohdissa ihmisen kuuluu muistaa takaraivossa oma etuoikeutettu asemansa, jottei tule sanoneeksi ihan älyttömyyksiä. Richslpainauksella voi nimittäin aiheuttaa toiselle ulossuljetun ja ikävän olon, lisksi se on yhteiskunnllisesti vaarallinen tie.

Olikin todella kiinnostava jutella aiheesta ihailemani tutkijan, Minja Koskelan kanssa. Hän kirjoitti taannoin hauskasti richsplainaamisesta ja pyysin hänet podcastiin muun muassa selittämään lausetta: Yksilö navigoi rakenteissa. (Tärkeä lause!) Jaksossa avataan myös richsplainaus-termiä, puhutaan valtarakenteista ja siitä, voiko tällainen sijoitus- ja rahapuhe olla feminististä. Minja ei päästänyt mua mitenkään helpolla tai taputellut päätäni, kun mietin tätä omaa positiotani puhua rahasta muille.

Siksi suosittelenkin: kuunnelkaa ehdottomasti tänään ilmestynyt Melkein kaikki rahasta -jakso, se on kiinnostava, avaaa yhteiskuntaa ja herättää ajatuksia.

Kuuntele Melkein kaikki rahasta: Lopeta se richsplainaus

Kirjoitin aiheesta myös jutun, jossa käytin (luvalla mutta härskisti) Minjan postausideaa. Siinä köyhyyttä tutkiva THL:n asiantuntija Elina Turunen kertoo, miksei näin kannata sanao pienituloiselle.

Lue Ylen juttu richsplainaamisesta!

Ja kyllä, tänään insta live ysiltä. Ihan pienellä varoituksella, jos mun ja Raisan Lapsiperheen parisuhdekirjan julkkarit yhtäkkiä muuttuvatkin railakkaaksi! Ja huom! Olette oikein tervetulleita kaikki tänään torstaina 17.1. kello 15 Aleksanterinkadun uuteen Suomalaiseen kirjakauppaan julkkarijuhliin!