Miksi julkinen hyväntekeväisyys ärsyttää?

Yhteisvastuu_Jäätelö_text.jpg

Mä en osaa sanoa miksi, mutta suhtaudun jotenkin vähän nihkeästi siihen, kun ihmiset kertovat somessa lahjoittaneensa rahaa hyväntekeväisyyteen – vaikka jakonapin mekanismihan on aivan loistava: Lahjoitat rahaa hyväntekeväisyyteen (hyvä mieli siitä, että tekee hyvää) ja sitten kerrot asiasta muille (hyvä mieli siitä, että muut saavat tietää sinun tehneen hyvää) ja kannustat samalla muitakin lahjoittamaan (hyvä mieli siitä, että olet kannustanut muita tekemään hyvää). Huomattava määrä hyvää mieltä maailmaan.

On siis jotenkin omituista, miksi mua sitten kuitenkin ärsyttää kuulla, kun ihmiset ovat lahjoitelleet. Ilmeisesti pidän tätä oman pyhyyden nostamisena ja henkilöbrändin kiillottamisena, ja se taas tuntuu ankealta, vaikka se sataa juuri hyväntekeväisyyskohteen laariin: mitä suurempi joukko ihmisiä tietää hyväntekeväisyyskampanjasta, sitä enemmän ihmisiä lahjoittaa. Tämä on selvästi jotain mun omaa pikkumaisuutta, josta on syytä päästää irti.

Ja mun totta vie on parempi päästää tästä omituisesta ajatuksestani irti, koska minä aion nyt tehdä juuri sen, mikä tavallisesti on ärsyttänyt muissa. Eli kertoa, että lähetin äsken tekstarilla parikymppiä Yhteisvastuukeräykseen ja toivon, että te teette saman! Ohjeet osallistumiseen löytyvät Yhteisvastuu-saitilla.

Yhteisvastuukeräys julistaa, että #ruokatrendi2018 on se, ettei ruokaa ole.

 

Tämä on osuvaa, koska tästä lähtien aina, kun joku kertoo, miten raakaruoka, smoothie bowl tai yksisarviskakku on nyt ruokatrendi, osa musta ajattelee, että eikä ole. Ruokatrendi on se, että jotkut näkevät nälkää. Tietenkään asioita ei voi ajatella koko ajan näin mustavalkoisesti, koska se johtaisi siihen, että pitäisi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen vaatteet päältänsä ja sirotella tuhkaa naamaansa (en ole varma, ketä tämä auttaisi, mutta draaman vuoksi!).

Minä olen niin hyvässä asemassa, etten jätä yhtäkään lounasta ulkona syömättä tai baarista bisseä ostamatta, vaikka osallistun tähän keräykseen. Sen sijaan Suomessa 470 000 ihmisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen, ja Afrikassa sekä Lähi-idässä yli 20 miljoonaa ihmistä elää nälänhädän kuilulla. Tämä on täysin sydäntäsärkevää, ja tähän voi ainakin jollain lailla kantaa kortensa kekoon. Pyhistelemättä tai kiillottamatta sen enempää omaa egoaan. Mutta hyvän mielen voi auttamisesta itselleen sallia, koska silloin tekee mieli auttaa uudestaankin.

 

Lahjoittaa voi täällä.

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Previous
Previous

Lapsi on kolme päivää kipeänä ja tämä on lopputulos

Next
Next

Onnen hyrskäyksiä Maximin avajaisissa