Mihin synnytyskertomuksia tarvitaan?
Muistan elävästi, kun luin ensimmäisen synnytyskertomuksen netistä. Noin kahdeksan vuotta sitten yksi mun tuttuni yliopistolta oli kirjoittanut Facebookin "muistiinpanoihin" (onkohan sellaisia enää?) pitkän ja yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, miltä synnyttäminen tuntui. Luin sen läpi varmaan viisi kertaa. Oli älyttömän kiehtovaa ja rohkeaa, että joku kertoo niin realistisesti siitä, miltä synnyttäminen tuntuu. Samaan aikaan ajattelin, että "en kyllä ikinä jakaisi mitään noin henkilökohtaista netissä".
Vähänpä tiesin. Nykyään noin kolmesataa ihmistä käy edelleen joka kuukausi lukemassa mun synnytyskertomukseni, eikä se tunnu ollenkaan kummalliselta tai liian julkealta.
Oikeastaan se tuntuu aika kivalta. Tänä päivänä synnytyskertomuksia on netissä ilahduttavan paljon. Mun suosikkeja ovat esimerkiksi Laura Frimanin ensimmäinen ja toinen synnytyskertomus. Ahmin ne (aika monta kertaa) ja kymmenittäin muita synnytyskertomuksia raskaana ollessani. Luin mä niitä ennenkin raskautta. Mua on nimittäin aina kiinnostanut tuo melko mystinen mutta samalla niin upea tapahtuma. Miltä se oikeasti tuntuu? Mitä siinä tapahtuu?
On älyttömän tärkeää, että näitä kirjoituksia on netissä luettavana paljon. Synnytykset ovat hirveän erilaisia, joten on hyvä, että on monenlaisia ääniä kertomassa niistä. Juuri juteltiin Mirjan ja Raisan kanssa, että sitä herkästi puhuu omasta synnytyksestään raskaana olevalle ihmiselle normatiivisesti: näin sinunkin synnytyksesi luultavasti menee. Tämä ei tietenkään pidä yhtään paikkaansa. Mun oma synnytys oli tosi kiva ja voimaannuttava, ja haluan aina valaa uskoa ja toivoa ihmisille, jotka ovat menossa synnyttämään. Sitten voi olla, että heidän synnytys menee ihan eri lailla. Mutta vaikka synnytys menisikin täysin toisin, se on ihan yhtä arvokas – kaikki synnytykset ovat yhtä arvokkaita, tämä on sanomattakin selvää. Silti: ihmiset kaipaavat vertaistukea synnytykselleen, joten on hyvä, jos netistä löytyy jonkun kertomus, jolla on ollut samoja kokemuksia kuin itsellä on.
Toisekseen: Nykyään aika monissa synnytyssairaaloissa on lopetettu etukäteisvierailut. Itse en päässyt vierailemaan synnärillä etukäteen, jonkun videon olisi ilmeisesti voinut katsoa jostain, mutta en sitten tainnut koskaan löytää sitä. Näin ollen synnytys saattaa tuntua hyvin hähmäiseltä etukäteen. Raisa oli haastatellut yhtä kätilöä, ja kävi ilmi kiinnostava seikka: Sen jälkeen kun nämä vierailut synnärille lopetettiin, synnytyspelkoisten ryhmät ovat kasvaneet. Mun mielestä synnytyskertomukset kuvineen ja teksteineen kuitenkin avaavat aika hyvin sitä, millaista synnyttäminen konkreettisesti on. Se, että pystyy kuvittelemaan synnytyksen etukäteen, voi auttaa synnytyspelossa.
Kolmas syy, miksi synnytyskertomuksia tarvitaan, on se, että synnytys on hyvin tärkeä asia ihan noin yhteiskunnallisestikin. Me kaikki olemme syntyneet joskus! Tästä syystä synnyttämistä ei pitäisi siivota jonnekin mystiseen paikkaan tai ajatella, että siitä puhuminen on jotenkin mautonta, koska herregud, siihen liittyy naisen vagina. Mun mielestä myös miesten kannattaa lukea synnytyskertomuksia, etenkin sellaisten miekkosten, jotka ovat pian saamassa lapsen. Tämä auttaa myös heitä kuvittelemaan, mitä lapsen synnyttävä osapuoli kokee noina hetkinä.
Ja sitten vielä bonussyy, jonka tajusimme siskoni Sofian kanssa. Hän nimittäin kirjoitti pitkän ja yksityiskohtaisen synnytyskertomuksen mun pyynnöstäni. Kysyin, voisinko julkaista sen täällä mun blogissa, ja se käy Soffulle. Laitan tänne Sofian synnytyskertomuksen ensimmäisen osan (joo, siitä tuli pitkä!) huomenna ja toisen osan sen jälkeen.
Me molemmat huomattiin, että kun oman synnytyksen oli itse sanallistanut, se alkoi tuntua paljon koherentimmalta kokonaisuudelta. Kirjoittaessaan omasta synnytyksestään tapahtumasta rakentaa tarinan, jonka jälkeen aiemmin niin sekavaa ja kaikin puolin mullistavaa kokemusta pystyy käsittelemään selkeämmin. Tästä samasta syystä kannustan aina ihmisiä puhumaan mahdollisimman paljon ja monelle synnytyksestä jälkikäteen. Se on niin mieletön juttu, että sitä kuuluukin käsitellä pitkään, ehkä koko loppu elämän ajan.
Sitä paitsi onhan se nyt ihan älyttömän kiehtovaa, uusi ihminen syntyy maailmaan. Etenkin synnytyskertomusten loput, ne ovat taivaallisia. Niitä lukiessa mulla menee aina kylmät väreet pitkin ihoa, ja aika usein kyyneleet nousevat silmiin. Se on niin upeaa!
Oletteko lukeneet synnytyskertomuksia?
Kuvat: Hetki, kun on juuri pusertanut beebelon maailmaan ja saa sen syliinsä, on täysin mielivaltainen ja käsittämätön. Päivät sairaalassa vauvan kanssa ovat omituisia ja huumaavia.
Lue myös:
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA