Lissabon-matkaopas, joka sai minut haaveilemaan

Ystäväni Saara Helkala muutti neljä ja puoli(!!) vuotta sitten Lissaboniin. Olen hänen kanssaan miltei päivittäin chatti-yhteydessä, mutta silti usein tulee ikävä. Nyt Saara oli käymässä kesällä Suomessa ja hän toi mukanaan maailman ihanimman tuliaisen: itse kirjoittamansa Lissabon-matkaoppaan.Se on ihanin matkaopas, jonka olen koskaan avannut.Oppaasta huomaa, että Saara on elänyt Lissabonissa pitkään. Vinkit ovat asiantuntevia, houkuttelevia ja tätä päivää. Tuntuu kuin koko opas olisi kirjoitettu juuri minulle, siis kolmekymppiselle ihmiselle, joka tykkää syömisestä, kulttuurista ja viinistä.Tykkään siitä, että nähtävyydet, ostospaikat, ravintolat ja kahvilat kerrotaan kaupunginosittain eikä niin, että raflat yhdessä listassa ja nähtävyydet toisessa. Näin voi päättää ennen matkaa, missä kaupunginosissa haluaa hengastella päivän.Ja niin ihanasti Ässä kuvailee lissabonilaista elämänmenoa. Koe ainakin nämä: Unohdu kahvittelemaan tuntikausiksi ("vaikka olisi kuinka kiire, on aina aikaa pysähtyä juomaan yksi kahvikupillinen"), näe vaaleanpunainen auringonlasku näköalapaikalta (ja tietenkin näköalapaikat on listattu!), ihastele kaakeleiden kauneutta (huom! älä ikinä osta kaakeleita katukaupasa, sillä ne on irrotettu laittomasti talojen seinistä), syö perinneleivos (pastel de nata maistuu siellä varmaan eriltä kuin Lidlin paistopisteellä).Niin suloisia juttuja!Turismi Lissabonissa on ristiriitainen asia. Se tuo mukanaan vaurautta ja työpaikkoja, mutta samalla matkailijat myös nostavat kaupungin hintatasoa niin, ettei paikallisilla ole enää varaa tehdä asioita, joita viisi vuotta sitten oli. Kuten vaikka asua siellä.Saara mainitseekin, että hotellissa yöpyminen on reilumpi teko kuin Airbnb-kämpän vuokraaminen, ja sesongin ulkopuolinen matkailu tasaa turistivirtaa ympäri vuoden.Kesällä Saara valitteli minulle, että kaikki muut hänen ystävänsä ovat käyneet jo Lissabonissa paitsi minä. Että millon tulet, mujer! Ja hitto tuon matkaoppaan lukemisen jälkeen tekee entistä enemmän vain mieli päästä tuonne kaakeleiden kauniiseen mekkaan.Haha, ongelmana on se, että min en enää kehtaa lentää, kun olen täällä blogissa mussutellut tuosta ilmastonmuutoksesta niin paljon. Tai siis kehtaisin, mutta sitten en voisi laittaa Instagrammiin ihania kuvia lissabonilaisista kaakeleista, vaan pitäisi olla suu supussa koko reissusta. Ja miksi minä sitten sinne menisin? Herran piaksut!!!Tiki sanoi, että et kyllä lähde sinne lentelemään, mieti nyt vähän. Tai että hän ei ainakaan aio nyt lentää lomalla. Ja sitten meille alkoi muodostua pikkuhiljaa suunnitelma... mitä jos me reilaisimme sinne ensi kesänä koko perheen voimin! Kuulostaa uhkarohkealta, mutta toisaalta aika ihanalta. Ja niinpä olen nyt alkanut haaveilla junamatkasta Lissaboniin. Esimerkiksi fanittamani Saana ja Olli tekivät juuri tällaisen matkan. (Hahaha ilman lapsia.)Mutta kattellaan!Oli miten oli, tämä matkaopas on nyt vinkkinä heille, jotka ovat vaikkapa syyslomalla menossa sinne."Rakas Lissabon, olet opettanut minulle paljon. Vaikkapa sen ettei aina tarvitse kiirehtiä. Ja sen, että joka illalle voi tehdä auringonlaskunsuunnitelman, sen verran maagisia nuo vaaleanpunaisena hehkuvat hetket ovat", päättää Saara matkaoppaan esipuheensa. <3Lissabon-oppaan voi ostaa täältä ja Saaran Visual diary -blogia suosittelen suuresti, jos et ole siihen vielä rakastunut kuten minä.