Liikkuuko lapso tarpeeksi?
Helsingin Sanomat kirjoitti, että suomalaisista pojista 30 prosenttia on ylipainoisia (HS 12.10.). Lääkärilehti taas uutisoi, että 2–16-vuotiaista pojista joka neljäs on ylipainoinen. Tähän ei ole vain yhtä yhtä, mutta ilmiön takana on ilmeisesti se, että lapset napostelevat nykyään melko paljon mutta eivät liiku tarpeeksi.
Tuo ruoka-asia on myös yhteiskunnallinen ongelma: tutkijoiden mielestä sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa, kun pienituloisilla ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa, kuten hedelmiä ja vihanneksia. Tähän päälle vielä Suomessa luovuttiin vuoden alussa makeisverosta, minkä tiedetään kasvattavan esimerkiksi karkin ja muiden sokerituotteiden myymistä. Mä itse uskon vahvasti, että verotuksella on isoja vaikutuksia siihen, millaisia juttuja ihmiset ostavat. (No ei tämä mikään mun oma uskomukseni ole, vaan ihan tutkitusti todistettu asia.)
Meillä ei ole vielä lapsen kanssa mitään naposteluongelmaa, kun se ei muutenkaan oikein suostu syömään. Tämä ei kuitenkaa tarkoita, etteikö tulevaisuudessa voisi olla. Toisaalta mun lapsuudessa oli tarjolla tosi vähän mitään makeita välipaloja hedelmiä lukuunottamatta, joten tässä mielessä on aika opittu tapa, ettei ruokein välissä vedetä mitään namuja. Iltaisin lapsen mentyä nukkumaan toki syön jätskiä tai vanukasta, mutta se ei ole mitään napostelua vaan rutiininomaista ateriointia!
(Lol! Just Mariannan kanssa puhuttiin, että me laman lapset aina koulun jälkeen viipaloitiin lautaselle Emmental-juustoa, sulatettiin sitä mikrossa ja syötiin. Se oli sitä herkkua parhaimmillaan.)
Myös tuo liikunta-asia on hankala homma. Uusimpien tutkimusten mukaan alle 8-vuotiaiden lasten pitäisi liikkua kolmisen tuntia päivässä. Mä vanhana suorittajana aloin heti laskeskella, toteutuuko tämä oman lapsoseni kohdalla. Päiväkodissa ollaan ulkona kello 9–11 ulkona ja sitten taas 14–16, jolloin siellä liikutaan varmaankin aika paljon. Lisäksi niillä on sisällä jumppahetki ainakin kerran viikossa, ja ilmeisesti touhuilevat muutenkin monenmoista liikunnallista.
Elo–syyskuussa me mentiin melkein joka ilta puistoon riekkumaan päivällisen jälkeen. Nyt on kuitenkin ollut niin karseat säät, ettei ole kamalasti tehnyt mieli käydä tuolla kaatumassa tuulessa. Sen sijaan me ollaan Raisan kanssa nyt pari kertaa otettu lapset ja lähdetty Mäkelänrinteen uimahalliin illalla. Se on yllättävän hauskaa hommaa tuollaisen vajaa kaksi vuotiaan ukkelin kanssa. Alppu rakastaa veteen menemistä, se kirkuu ja nauraa koko altaassaoloajan. Se on älyttömän hellyyttävää!
Olen tässä pohdiskellut, minkä ikäisenä sitä alotuttaisi jonkun lapsen liikuntaharrastuksen. Ei ole vielä jaksanut, mutta kenties keväällä jo voisi alkaa käydä taaperotanssissa tai -sirkuksessa. Kysehän on täysin minun ja Tikin jaksamisesta, lapsi varmasti liikkuu juuri niin paljon kuin vain me järjestetään sille mahdollisuuksia. (Urheiluharrastusten kalleus on sitten taas ihan oma iso keskustelunsa.)
Vielä en kuitenkaan ole huolissani siitä, että lapsi ei liikkuisi tarpeeksi.
Näistä lasten liikkumisista on puhuttu nyt syksyllä aika paljon. Esimerkiksi Reima lanseerasi äsken Kidventure-kamppiksen, jonka idea on kannustaa lapsia liikkumaan.
Tällaiset yritysten yhteiskuntavastuulliset kampanjat ovat kiinnostavia: Niissä kaupallinen brändi pyrkii nostamaan omaa arvoaan kuluttajien silmissä (joka välillisesti näkyy tuotteen myynnissä), mutta samalla suurella brändillä on mahdollisuus nostaa julkiseen keskusteluun joku tärkeänä pitämänsä aihe. Mun mielestä on siistiä, että Suomessakin yhä useammin brändit kelailevat tällaisia juttuja, kuten vaikka kun Finlayson nosti esiin naisten ja miesten välisen palkkojen epätasa-arvon.
Tämä Reiman Kidventure on onnistunut keskustelunavaus, ja innostuin itsekin osallistumaan siihen, eli kävin kliksuttelemassa tuolla saitilla, paljonko oma lapseni on liikkunut viikon aikana. (Tämän tehdessään voi myös voittaa loman Rukalla, mikä tietenkin motivoi myös.) Reiman tavoitteena on saada kerättyä syksyn aikana "miljoona tuntia liikuntaa".
Mikäli vanhemmat alkavat kiinnittää huomiota lastensa liikkumiseen tämän ansiosta, kampanja on myös yhteiskunnallisesti onnistunut.
Nämä liikkumiset ja napostelut ovat myös siitä hankalia juttuja, että hirveän herkästi homma kääntyy siihen, että ylipainoisten lasten vanhempia aletaan syyllistää. Mä en oikein usko, että sillä saadaan hirveän hyviä tai kestäviä lopputuloksia aikaiseksi. Sen sijaan kaikenlainen myönteinen kannustaminen saattaa innostaa ihmisiä harrastamaan lisää liikuntaa lastensa kanssa.
Toki ymmärrän, että ennen kaikkea tällaiseen kannattaa puuttua tyyliin neuvolassa asiallisesti ja hyvää tietoa antaen (mitä ei mun mielestä lasketa syyllistämiseksi). Sillä kuten sanottu, lasten ylipaino alkaa olla ihan yhteiskunnallinen ongelma, ei pelkästään perheen sisäinen asia. Mutta älyttömän herkkiä ja sensitiivisiä hommia näissä täytyy olla.
Millä lailla teidän lapset liikkuvat?
Kuvissa: Kuten aiemmin mainitsin, sain Reimalta tämän talven vaatteet lapselle, ja ne päällä Alppunen tässä tutkailee Seurasaaren ruskaa.