Leaf peepingiä Suomenlinnassa
Kuinka monta kertaa voi kehua toisen asua ilman, että se alkaa tuntua ärsyttävältä jankkaamiselta? No, mä taisin ylittää sen rajan, kun oltiin Suokissa retkellä Niinan ja poikien kanssa. Olin vain niin innoissani siitä, että Niinan asu sopi täydellisesti ruskaan ja ruska sopi täydellisesti Suomenlinnan väritykseen. Lopulta Niina oli vähän että muija, mä ymmärrän, että sä fiilistelet mun takkia, mutta nyt jos et ole hiljaa, niin se on tunti turpaan. (Okei, tuo ei ollut sanatarkka lainaus.) Mutta kattokaa nyt, tuo naikkonen on selvästi kattellut himassa jotain Suokin värikarttaa ennen meidän matkaa!
Joka tapauksessa, tehtiin päiväretki Suomenlinnaan viime viikolla. Kävi ilmi, että se on täydellinen kohde nimenomaan syksyllä. Siellä voi harrastaa leaf peepingiä eli matkaamista johonkin paikkaan ihastelemaan ruskaa. (Tiedän, tuo termi kuulostaa ennemminkin siltä, että joku matkaisi johonkin paikkaan pitkän trenssitakin kanssa ja ihastelisi jotain ihan muuta kuin ruskaa.)
Jo lauttamatkalla tuli sellainen olo kuin olisi ulkomailla. (Ja mitä sitä ihminen haluaisi muuta elämältään kuin tunteen siitä, ettei ole omassa kotimaassaan?) Syötiin oivallinen lounas Chapman caféssa, vaelleltiin saarta ristiin rastiin ja ihailtiin merta. Sekä Niinan takkia, joka sopi niin kauniisti Suomenlinnan väritykseen. Ja niihin ruskaisiin lehtiin. Ja nyt hiljaa siitä takista.
Ai niin, tämäkin retki vuodatettiin mun Instagram-tilin Insta Storyyn. Sinne vain kuulkaa seuraamaan mun horinoita ihan jatkuvalla syötöllä! (Esimerkiksi tänään, kun mä lähden ensimmäistä kertaa äikkärillä kunnolla rilluttelemaan, olen nimittäin menossa katsomaan Placeboa!!!!! !!!!!!)
Missä on parhaat leaf peeping -mestat?