Lapsi tuo onneen uuden kerroksen
Alkukesän ensimmäiset lämpimät päivät ovat aina tuntuneet niin ihanilta, että ajattelee ettei tämän ihanampaa elämä voi tarjota. Kuitenkin kesän ensimmäinen lämmin lauantai pari viikkoa sitten osoitti, että kyllä voi.
Mä olen nimittäin huomannut sellaisen seikan, että kivat jutut saattavat muuttua vielä kivemmiksi silloin, kun niitä tekee oman lapsen kanssa. Tämä on nyt ihan tällaista lässynlää-horinaa, mutta mulle tulee aivan älyttömän hyvä fiilis, kun näen Alpun riemuitsevan valtavasti jostain. Kuten nyt vaikka Suomenlinnan mukulakivikaduilla potkupyörällä viilettämisestä. Kun ihminen kikattaa onnesta, hän on todella onnellinen.
Syömen valtaa sellainen omahyväinen "minä olen niin etevä äiti, kun tarjoan lapselleni tällaisen ihanan elämyksen" -fiiliksen. Toisin sanoen sen päälle, että minulla on itselläni hauskaa, tulee vielä ylimääräinen kerros: myös lapsellani on hauskaa. Ja lapsen hauskuus, se on hauskaa katseltavaa se!
(Myös näiden aasialaisten turistien mielestä lasten hauskuus hauskuutti, joten he alkoivat mielivaltaisesti kuvata meidän lapsia, minkä jälkeen minä toki aloin kuvata heitä, koska tilanne oli niin vitsikäs.)
Koska lauantai ei voi olla täydellinen ilman kahvia ja pullaa, johdatimme itsemme Suomenlinnan uuteen Café Siloon, jota voin suositella lämpimästi. Tekevät siellä itse pullansa ja kaakkunsa, mitä arvostan syvästi. Olen niin kyllästynyt sellaisiin pakastepullia lämmittäviin kahviloihin - olenhan kahvilasnobi!
Alppu piti tyylinsä, eli pyöräilykypärä oli päässä myös lounaan ajan.
Takaisintulomatkalla puhallettiin saippuakuplia lautan kannelta ja katseltiin lähellä liitäviä lokkeja. Alppu kiljui välillä riemusta. Kotimatkalla oli vielä pakko pysähtyä Teurastamolle B-Siden terassille.
Siellä Alppu oli hetken aikaa surullinen, sillä Frida "jätti hänet" ja nukahti päiväunille. "Piida, piida!" poikani huusi traagisesti. Kun Frida sitten heräsi, ilo palasi Alpunkin syömeen.
Päivää ei vieläkään tehnyt mieli lopettaa, joten suuntasimme vielä Lidlin kautta Raisan ja Antin luo papille, eli pakaste pitsalle. Aivan täydellistä.
Mä olen luotu tällaista lorvimista varten. Niin on ilmeisesti myös lapseni, joten me olemme hyvä parivaljakko.
Aurinkoista ja lorvailuttavaa viikonloppua!
Lue myös:
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN