Lahja 1-vuotiaalle: linnunpönttö
Minkä ihanan lahjan meidän 1-vuotiaalle isosikoni hankkikaan: kaksi linnunpönttöä meidän huvilalle!
Linnunpönttö kannattaa laittaa sellaiseen kohtaan, josta sen näkee ikkunasta. Näin lapset voivat katsella lintujen meininkejä.
Parhaat lahjat ovat musta sellaisia, että ne on ihania, mutta ei vain itse raaski tai saa aikaiseksi hankkia sellaista. Linnunpöntöt ovat kategoriaa ”ei saa toimeksi”. Ylipäänsä mun elämä on täynnä kaikkia tällaisia pieniä unelmia, joiden esteenä on pelkkä saamattomuus. Haluaisin olla linnunpönttöjä kiinnittelevä ihminen, identiteettini melkein onkin sellainen, mutta vain melkein. Koska laiskuus, silmitön saamattomuus.
Oon huomannut, että lintubongaus on trendannut isosti viime aikoina. Mun identiteettiin vois kuulua myös semmonen, mutta jälleen kerran… laiskottaa. En jaksa opetella yhdenkään linnun nimeä, en jaksa mennä mihinkään kattelemaan niitä lintuja, ja jos olenkin jossain luonnossa samoamassa (ja mulle luonnossa “samoaminen” tapahtuu yleensä melko lähellä jotain kahvilaa tai omaa huvilaa, josta saa premium-tason pikakahvia), niin silloinkin mä mieluummin juoruilen ystävieni kanssa kuin bongailen mitään puluja jostain. Mutta saa sitä aina ihminen haaveilla että jaksais! Ja ehkä sitten vanhoilla päivillä… (vanhoilla päivillä tarkoitan yli 40-vuotiaita, koska suuri osa 40 vuotta täyttäneistä ystävistäni ovat saaneet lintuhulluuden).
Mutta onneksi siskoni identiteetti on tilanteen ja toiminnan tasalla. Ja niin vain meille ilmaantui viikonloppuna kaksi linnunpönttöä. Tai siis ei ilmaantunut, vaan sisko ja hänen puolisonsa ne sinne ripustivat.
Toinen etelään, toinen pohjoiseen, molemmat ripustettiin niin, että ne näkyvät ikkunasta. Yritettiin semmosia spotteja, johon ei paistaisi liian kuumasti aurinko ja jotka olisivat vähän suojassa. Ja jonne meidän lapsoset eivät pääsisi sekoilemaan.
Pönttöjen asukeiksi voisi odottaa sinitiaista, talitiaista tai kirjosieppoa.
Toinen pönttö etelän puolelle, toinen pohjoisen.
Tiki toki kysyi, voisko niitä sijoittaa vähän matalammalle, jotta hän voisi tumpata röökin kätevästi sinne.
(Internet, tämä oli rohkea vitsi.)
Mutta kuten huomaatte, rakkaan puolisoni identiteetti on vielä kauempana luonnosta kuin minun. Onneksi meillä on iso terassi, jolta käsin luontoa voi katsella.
Mutta juu. Nyt kun tähän postaukseen seuraavien vuosien saatossa saapuu ihmisiä hakusanoilla “lahja 1-vuotiaalle”, niin kerron, että tässä on etsimänne: merkityksellinen, vähän omituinen ja siksi niin ihana. Linnunpönttö!
Kunhan! Ja tätä ei voi korostaa liikaa: kunhan lahjan antaja tuo linnunpöntön perille asti ja ripustaa sen itse. Sillä kaikki muu olisi vain velvollisuuden tuuppaamista toiselle. Ja mikään ei ole niin viheliäistä kuin velvollisuus-lahjan antaminen. (Paitsi linnunpönttöihin tupakan tumppaaminen. Se olisi myös viheliäistä.)
Lue myös:
