Kun päivät sekoittuvat
Ai ai ai. Tässä tekee mieli vain maiskutella suutaan niin kuin joku omituisen kovaa ja kirjakielisesti puhuva Suomi-Filmin mustavalkoinen setämies heinänkorsi suussaan ja huudella, että kyllä se ihmiselo on kesällä onnen ja ilon täyttämää.
Kun Itä-Suomen mökkeilyt saatiin koettua, oli siirryttävä Varsinais-Suomeen mökkeilemään. Ne on mun huudsseja ne! Mä olen asunut lapsuuteni Turussa, saarella nimeltä Kaskerta. Mun mielestä Kakskerran tietäminen kuuluu tietenkin yleissivistykseen, ja ihmettelen aina, kun joku ei sitä tiedä ja naureskelee paikan nimeä. (Jopa Tom of Finlandin Toukon mökki sijaitsee Kakskerrassa.) Tosin mun mielestä yleissivistykseen kuuluu tietää myös se, että käinä tai gäinä tarkoittaa nuuskaa ja että täl pual jokke tarkoittaa sitä puolta Turkua, missä Turun tuomiokirkko sijaitsee.
Vaikka meidän vanha kotitalo on myyty, meillä on Kakskerrassa vielä Keskitaloksi kutsuttu vanha maatalo (latoineen, navettoineen ja saunoineen) sekä Kakskerran järven rannalla nököttävä Huvila (joksi rakennus on pompöösisti nimetty). Ja peltoa ja metsää poikineen, totta kai. Tästä syystä Tiki kutsuu mua usein tilallisten lapseksi ja itseään tilattomien lapseksi. Ilmeisesti hänen sielunsa elää yhä Pohjantähti-trilogian aikaisessa Suomessa, jossa kansa on jakautunut valkoisiin ja punaisiin.
Viikko oli täydellinen. Aamulla herätessämme siirrettiin tomumajamme Huvilan terassille ja elettiin kuin pellossa. Ruuat, kirjat, lelut, vaatteet, pyyhkeet ja vaipat vain lentelivät ympäriinsä. Väki vaihtui, linssikeittoa keitettiin ja mustikkaa poimittiin. Rapuja nostettiin järvestä ja punkkeja revittiin ihosta. Huussissa luettiin kymmenen vuotta vanhoja Hesareita (mikään ei ole muuttunut) ja päälle puettiin 30 vuotta vanhoja mökkivillapaitoja. Sauna lämmitettiin vähintään kerran päivässä. Huvilan pihassa vieraili iltaisin peura, kettu ja lepakko. (En olisi yllättynyt, vaikka Avaran luonnon Jarmo Heikkinen olisi ilmaantunut metsiköstä kertomaan, että Tässä näemme ketunpoikasen harjoittelemassa päästäisen metsästämistä.) Alppu paljastui todelliseksi mökkeilijäsieluksi, jäysti suuhunsa tungettuja mustikoita tyytyväisenä (muutama marja osui tuurilla ikenien väliin, osa nieltiin sellaisenaan, kävi ilmi myöhemmin).
Anna Erikssonin Kesä yhdessä soi joko kajareista tai päässä (aluksi Tikin mielestä kappale raiskasi hänen korviaan, lopuksi myös myös mun mielestä: "Kun aurinko paistaa, niin loistaa kuu" say whoot?!).
Meininki oli kaikin puolin maireaa, suoraan Suomi-Filmistä.