Kuin saisi kutsun cooleihin juhliin – The Visitors on ihana taideteos

Olen käynyt Kiasman viidennessä kerroksessa ihailemassa Ragnar Kjartanssonin The Visitors -teosta (2012) jo kahdesti, ja veikkaan että käyn siellä vielä ainakin kolmannen kerran. The Guardian valitsi tämän 64-minuuttisen videoinstallaation 2000-luvun tähän mennessä parhaaksi taideteokseksi. Aika kovat odotukset – mutta niin on myös kova teos.Teoksen idea on itse asiassa aika yksinkertainen, mutta silti huumaava: Halliin on aseteltu yhdeksän valkokangasta, ja jokainen niistä näyttää yhtä tilaa, jossa muusikko soittaa samaa kappaletta. Katsoja kuulee kappaleen yhtenä, mutta nauhoittaessa jokainen on ollut yksin omassa huoneessaan, ja kuullut muut kuulokkeiden avulla. Melankolinen kappale vaikuttaisi käsittelevän eroa, ja se on sävelletty Ragnarin ex-vaimon Ásdis Sif Gunnarsdóttirin runosta. Siinä lauletaan toistaen: "Once again, I fall into my feminine ways."Välillä musiikki soi hiljaa, välillä mahtipontisen kovaa. Tästä syystä jouduin poistumaan ensimmäisellä kerralla aika nopeasti tuolta, kun Didin alahuuli alkoi väpättää ja Alppu piteli korviaan. Molempia vähän pelotti. Tosin kaikki lapset eivät ole yhtä ääniherkkiä.Puitteet ovat mielettömät: Ystävykset ovat kokoontuneet viikoksi newyorkiläiseen 1800-luvun kartanoon, joka on vähän nuhjuuntunut, mutta kuitenkin mielettömän kaunis. Taiteilija itse soittaa kitaraa kylpyammeessa. Fiilistelin eniten haitaristia ja sellistiä. Ja voi miten upeita lauluääniä näillä islantilaisilla muusikoilla on!Minua koskettaa myös se, että Ragnar halusi kuvata teoksensa aikana, jolloin hänen ystäväpiirinsä nuoruus kääntyy kohti keski-ikää. Tulee sellainen olo, että tuossa voisin olla minä ja ystäväni musisoimassa. Kuten Guardianissa sanotaan, tuntuu kuin olisi saanut kutsun "kreiseihin kotibileisiin". Teosta katsellessa tuntuu nimittäin siltä kuin itse olisi kartanossa.Loppua kohden ystävykset kokoontuvat yhteen huoneeseen laulamaan ja juomaan shampanjaa. Minua ilahdutti, kun Ragnar kertoo, että teoksen kuvaamisen jälkeen he menivät takaisin sisään: "We went back in the house and got hammered."Juuri näin.Menkää ehdottomasti katsomaan, käväiskää tai olkaa koko mahtipontiset 64 minuuttia. Uskon että pidätte.The Visitors Kiasmassa 2.2.2020 saakka.Kuvat: Elisabet Davids. Courtesy of the artist, Luhring Augustine, New York and i8 Gallery, Reykjavik. Thyssen-Bornemisza Art Contemporary Collection. // Kansallisgalleria | Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen