Kriitikon valinta: sunnuntai
Ensituntuma syyskuun ensimmäiseen sunnuntaihin oli lupaava. Se alkoi Raisan ja Mirjan tapaamisella Vallilan varikolla, josta siirryimme jälkikasvun kanssa Teurastamon pihan kautta Suvilahden Tiivistämölle. Halliin oli avattu juuri Epäinhimillisyyden museo, eli näyttely, jossa puhuttiin Ruandan kansanmurhasta ja torakoista. Näyttelyn jälkeen menimme viereiseen vegaaniravintolaan syömään linssikeittoa.
Kehumme: Mirjan ja Raisan kohtaaminen on aina voitto itsessään.
Moitimme: Näyttely jäi melko hähmäiseksi. Jotain torakoita siellä oli heijastettuna seinille ja teksteinä tietosanakirjan sanaselityksiä (hieman turhan kliseistä). Näyttelyn tarkoitusperät eivät täysin auenneet meille. Sen sijaan museon ympärillä pyörivä seminaariohjelma keskusteluineen vaikutti kiinnostavalta.
Moitimme myös: Nostin ravintolassa Alpun syliini, ja hän tarrasi täysin yllättäen kiinni lautaseen ja kaatoi kuumat linssikeitot itsensä ja mun päälle. Onneksi saatiin nopeasti kaadettua vettä vauvan kädelle, joten vahingot jäivät pelästymisen tasolle. Vaihtovaatteetkin löytyivät, mutta fiilis tämän episodin jälkeen oli armottoman huono. Äitiydestä tässä kohdassa 4-.
Mutta myös kehumme: Koska paikalla oli Raisa ja Mirja, lohdutuspuhe oli taattua: "Kaikille käy tuo kerran. Mulle toi kävi jäätelökipon kanssa." "Ja mulle vesilasin kanssa. Sitten sen oppii, että vauva on niin vikkelä."
Letkeä sunnuntai jatkui hitaalla vaelluksella kohti Kumpulaa. Joukkoon oli liittynyt myös siskoni Sofia, tyylikkäänä kuten aina. Oli tarkoitus mennä viimein Limingantien Salakahvilaan, mutta ikävä kyllä se oli tältä kesältä jo sulkenut ovensa. Niinpä suuntasimme Kumpulan kasvitieteellisen museon kahvilaan, joka on aivan mielivaltaisen ihana paikka. Miljöö on täydellinen.
Kehumme: Keskustelua, jossa kaikki kertoivat vuoron perään väärinkäytöksistään ehtoollistarpeiden parissa. "Mä kävin pienenä varastamassa sakastista vähän sitä öylättiä, kun se maistui niin hyvältä. Sitten tuli kuitenkin niin huono omatunto, että tunnustin sen isälle. Isän oli vaikea peitellä nauruaan, mutta kyllä se sanoi, että ei se Jeesuksen ruumis mikään välipala ole." "Mä taas olen juonut sitä Jeesuksen verta humalahakuisesti. Kerran kun oltiin yhdessä kirkon tapahtumassa ja olin siellä isosena, niin ne nuoret papit kertoi, että se maljaan jo kaadettu ylijäänyt viini pitää joko juoda tai heittää pois, ja sitten me juotiin se."
Moitimme: -
Kehumme myös: Seuraan liittyi myös runsaasti ihailemamme Antti Berg. Muiden erinomaisten piirteidensä lisäksi hän on myös vauvakuiskaaja. Mirjan tyttö sai pikku kilarit ilmeisesti siitä, ettei hän saanut syödä hiekkaa. Antti otti tytön syliinsä ja kehotti: "Anna tulla, kerro arjen sorrosta!" Ja voilà, 1-vuotias oli jälleen hyvällä tuulella pienen avautumisen jälkeen.
Illalla luovuimme vauvoista ja kävimme Arabianrannassa lenkillä, jossa puhuttiin enimmäkseen rahasta ja taloudenpidosta.
Kehumme: PPP-vauhti (pitää pystyä puhumaan) toimi koko 8,5 kilometrin ajan mainiosti. Oikeastaan koko lenkkeilytoimenpidettä ei huomannut, kun paasasimme niin antaumuksellisesti muun muassa lapsilisästä. (Lopputulos: ei ole mitään järkeä jakaa sitä vanhemmille, joiden yhteistulot ovat vaikkapa yli 10 000 euroa kuussa. Terveisiä Suomen hallitukselle.)
Moitimme: -
Kaiken kaikkiaan annan syyskuun ensimmäiselle sunnuntaille arvosanaksi 9 1/2. Voimme suositella.