Korona kalibroi synttärisankarin odotukset

Meillä oli toissa viikonloppu kunnon juhlatykitystä. Alppu ja hänen paras ystävänsä Eino täyttivät molemmat viisi vuotta, toinen perjantaina ja toinen sunnuntaina. Niinpä päätimme Niinan kanssa yhdistää voimamme ja pitää pojille yhteissynttärit.

Homma oli selkeä: kutsuimme päiväkodista pojille kaksi kaveria – eikä edes vanhempia ollut kutsuttu, ensimmäistä kertaa. (Koska korona.) Tämä poikanelikko on ollut tiiviisti yhdessä aina päikkyuran alusta saakka.

Järjestelyt meni hirveän helposti. Jaoimme Niinan kanssa listan tarjoiluista etukäteen, Niina laittoi kutsun whatsapissa ja lauantaina kolmelta kaikki kokoontuivat Niinan luokse.

Sovimme myös yksiselitteisesti, että lahjoja ei tuoda. Pojille kerroimme, että saavat omilta vanhemmiltaan synttärilahjat, mutta kaverisynttäreiltä ei. Se meni helposti läpi.

Nyt kun olemme päässeet kunnolla lahjattomuuden kulttuuriin, niin en aio enää koskaan palata vanhaan. En näe enää minkäänlaista syytä siihen, että kävisi hakemassa paniikissa jotain satunnaista kräppiä toisten nurkkiin pyörimään. Toivon, että tällainen lahjattomuuden kulttuuri leviää ja valtaa alaa. Vallila-Hermannin neliöt ovat sen verran kalliit, että niihin ei yksinkertaisesti mahdu muuta kuin tarkkaan kuratoitua kamaa. (= pikku-legoja, tarkkaan kuratoituja Star Wars -aiheisia pikku-legoja).

Tajusimme Niinan kanssa, että tämä on oikeastaan kaikkein kivoin tapa viettää lasten synttäreitä. Että juhlijoita on hyvin pieni ja hallittava määrä. Pojat leikkivät kolme tuntia hirveän kivassa sovussa. Ohjelmassa oli lennokkien askartelua ja heittämistä, Red Hot Chili Peppers -disco sekä karkki-pinjatan poksautus, joka oli ehkä vähän turhan hieno extrajuttu.

Lähettelin juhlien mittaan meidän whatsapp-ringissä kuvia pojista soittamassa ukulelea ja poseeraamassa supersankariasuissa heidän vanhemmilleen, joten he pääsivät viettämään juhlia hengessä mukana.

Tuntuu, että lastensynttärit ovat paisuneet vuosi vuodelta massiivisemmimksi spektaakkeleiksi. Niihin kutsutaan valtavasti ihmisiä, niistä on tullut kalliita, pitkälle tuotettuja elämyksiä ja niihin sisältyy paljon lahjoja.

Korona on kuitenkin nollannut tämän kokonaan. Kukaan ei enää odota mitään, vaan kaikki mitä järjestetään, on extrakivaa. Pojille pystyi hyvin selittämään, miksei nyt järjestetä isoja juhlia. Tai ei heille oikeastaan tarvinnut selittää mitään, itse itselleni minä jouduin tämän selittämään. Viisivuotiaat ottava annettuna sen, mitä heille tarjotaan. En myöskään usko, että kukaan ystäväpiirissä nyt loukkaantuu siitä, että heitä ei kutsuttu. Kaikki ymmärtävät.

Juhlat olivat niin kivat ja helpot, että saattaapi olla että tämä konsepti on tullut jäädäkseen. Miinuksena saattaa olla se, että kun itse kutsuu vain pari kaveria, ei myöskään itse saa kauhean moniin juhliin kutsua. Mutta näin vanhemman näkökulmasta tämä ei kauheasti haittaa, sillä kyllä tässä nyt muutenkin ihan tarpeeksi ystäviä ehtii nähdä ja juhlissa käydä elämänsä aikana.

Ja juu, samaan aikaan olen puhunut erään ystäväni kanssa, että sitten kun korona on ohi, me vuokraamme vappuaattona Linjojen puiston ja järjestämme siellä Kutsutaan ihan kaikki ystävät -lasten ja aikuistenkutsut. Eli kyllä isoille juhlillekin on paikkansa. Mutta se, että sellaiset pitäisi järjestää joka vuosi, ja vieläpä kahdesti (koska minulla on kaksi lasta), tuntuu vähän raskaalta ajatukselta verrattuna tällaiseen pieneen ja simppeliin juhlintaan.