Kohtaus yössä
Talven pimeinä iltoina kotiin kävellessä mulle nousi mieleen hassu tarina kymmenen vuoden takaa. Asuin Turun ylioppilaskylässä ja olin matkalla Dynamosta kotiin pilkun jälkeen. Kävelin yksin Hämeentietä pitkin ja yhtäkkiä kuulin takaani juoksuaskeleita. Askeleet lähestyivät uhkaavan tuntuisesti. Kun takaa tulija saavutti mut, hän pysähtyi. Pelästyin. Sitten katsoin viereeni ja tajusin, että siinä oli luultavasti minua nuorempi tyyppi.
Poika sanoi: "Hei onko ok, että kävelen sun rinnalla, kun mua jotenkin pelottaa kävellä yksin täällä?"
Niin me sitten käveltiin rinnakkain koteihimme, juteltiin ihan jotain niitä näitä. Mua oikein nauratti tämä jälkeenpäin, sillä loppujen lopuksi me oltiin ihan samassa tilanteessa, kaksi loppuillan kulkijaa, jotka kaipasivat hetkellistä selustan turvaamista tuntemattomalta ihmiseltä.
Lue myös: