Kiusallisuus äänimerkin jälkeen

Kuten tiedätte, mulla on tapana syyllistyä elektronisten vempaimien takia. Yksi ehdottomasti suurin syyllisyyden aiheuttaja on puhelinvastaaja. Aina kun kännykkään on saapunut tekstari, jossa kerrotaan, että vastaajassa on yksi viesti, mua alkaa hermostuttaa. Onneksi tätä tapahtuu verrattain harvoin.

Oikeastaan kukaan muu ei enää jätä viestejä kuin mun isoäiti, pappa ja isä. Eniten viestejä tulee isältä. Ne menevät aina näin (kepeällä, ystävällisellä äänellä): "Täällä isä. Yritin soitella, soittele vaikka kun ehdit." 

Mutta sielussani mä tiedän, että se äänen kepeys on valheellista. Oikeasti puhelinvastaajaviesti on silkka syytös. Miksi et vastaa puhelimeen? Täällä minä, sinut kasvattanut ja sinua pyyteettömästi rakastanut isäsi, haluaisin edes muutaman sanan kuulumisiksi vaihtaa, mutta sinä se et vastaa. Et sen vertaa arvosta perhettäsi. Oletko hylännyt minut ja koko sukusi? Emmekö merkitse sinulle enää mitään?!

Mulla on työpaikan puhelin, ja ilmeisesti siinä ei saa puhelinvastaajaa pois päältä. Siksi tämä kauhu vain jatkuu ja jatkuu. Välillä jätän nämä syyttelyviestit jopa kuuntelematta, sillä tiedän niiden sisällön. 

Enkä muuten ole ainoa. Jenkeissä nuorisolaiset eivät enää myöskään kuuntele puhelinvastaajaviestejä. Eikä kuulemma Suomessakaan. Jubailin aiheesta Elisan puhelinliittymien liiketoimintajohtaja Jan Virkin kanssa ja hän sanoi, että tässä on sukupolviero: nuorisolaiset ajattelevat, että mikäli soittajalla on tärkeää asiaa, hän ilmoittaa sen vaikkapa tekstiviestillä tai sosiaalisen median kautta. Se on normaalia kanssakäymistä.

Jätättekö te puhelinvastaajaviestejä?

Lue myös:

Mikroaaltouuni, lopeta äidin syyllistäminen

Kuvassa: Ostin kauniin TOKYO:n kalenterin vuodeksi 2017, olen ehdottomasti paperikalenteri-ihmisiä