Kiittämätön turre Koh Lantalla

koh lanta8.jpg

koh lanta7.jpg

Thaimaan-matka tuntuu jo kaukaiselta muistolta, mutta aattelin silti vähän kertoa vielä loppumatkasta. Koh Yao Noilla vajaa viikko hengailtuamme seilattiin kahdella lautalla Koh Lantalle.

Ja nyt seuraa eeppistä väninää. Tämä kuulostaa kiittämättömän kantturan kotkotukselta. Sitä se onkin. Annan silti tulla.

koh lanta13.jpg

koh lanta15.jpg

Koh Lantalla ymmärsin, että minä en ole rantalomailija. Eikä ole kyllä minun vauvakaan. Vauvan kanssa hiekkarannalla lomailu on itse asiassa jokseenkin kammottavaa. Joutuu pelkäämään aurinkoa (palaminen, nestehukka, auringonpistos, se ettei aurinkoa olekaan vaan sataa!) ja hiekkaa (tuo hullu lapsi haluaa syödä sitä koko ajan). Mikäli lasta  uittaa valtameressä, plankton alkaa kirvellä iholla, pienetkin aallot pyrkivät penetroitumaan lapsen naaman eri aukoista sisään ja sitten se toki yrittää juoda sitä vettä, joka maistuu karsealta, mutta silti sitä ryystetään aina lisää. Itketään ja ryystetään.

 

Niissä eurooppalaisissa rantalomakohteissa, joissa olen ollut (Antalya, Kroatian monet kaupungit, Barcelona, San Sebastian) ranta on vain yksi kiva juttu muiden joukossa. Sen lisäksi paikassa on yleensä ihana pieni vanhakaupunki, joissa voi iltaisin harhailla ja syödä hyvin. Koh Lantalla tällaista keskittymää ei ollut, ainakaan kävellen saavutettavissa. Siellä on vain pimeä tiuhaan liikennöity tie, jota pitkin voi sahata edestakaisin. Kulttuuria ei oikein ollut tarjolla. Kaikki on suunnattu turisteille pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan. Eli paljon kalliita mutta surkeita hampurilaisia ja aina vain samoja elefantti-t-paitoja.

 

koh lanta16.jpg

koh lanta20.jpg

Lisäksi tuon beebelin kanssa rantalomailu ei ole maailman rentouttavinta. Se ei jaksanut hengailla hotellihuoneessa, vaan halusi koko ajan äheltää jossain. (Tämä alkaa kuulostaa siltä kuin olisin matkannut Rikun ja Tunnan kanssa.) Chiang Maissa ja muissa kaupunkikohteissa, joissa oli tekemistä ja nähtävää, vauva viihtyi, sillä me oltiin aina menossa.

 

Sen sijaan rantalomakohteessa, kun olisin itse halunnut rentoutua altaan reunalla tai lukea kirjaa, kaikki elämälleantautumistoimenpiteet piti ajoittaa joko päiväuniin tai pelata Tikin kanssa vahtivuoroilla. Kelloa kytäten rentoutuminen oli vähän hankalaa: “Enää 15 minuuttia aikaa saavuttaa syvä rentoutunut tila! Enää 12 minuuttia aikaa rentouttaa sielun joka sopukka. 7 minuuttia aikaa antaa ajatusten vaeltaa entuudestaan tuntemattomiin paikkoihin ja tehdä syvällisiä oivalluksia elämästä, 3 minuuttia aikaa löytää olemassaolonsa uusi tarkoitus…”

Kaiken kruunasi se, että me oltiin maksettu etukäteen bungalowi seitsemälle yölle Koh Lantalta. Se oli matkan suurin virhe. Meidän hotelli oli ihan shaisse (kaksi vuotta sitten yövyin samaisella saarella aivan ihanassa La Laanta Hideaway-resortissa, jota oikeasti voin suositella). Liikenteen melu kuului sekä altaalle että huoneeseen sisälle. Tästä lähtien buukkaan hotellin aina vain kahdeksi ekaksi yöksi ja sitten paikan päällä katson, mihin kannattaa majoittua loppulomaksi, mikäli suunnittelen olevani samassa paikassa pitkään. Turistisesongista huolimatta tuolla olisi ollut paljon vapaita huoneita ok-hinnoin, ne eivät vain ole netin varausjärjestelmissä.

koh lanta29.jpg

koh lanta35.jpg

No mutta! Nyt kun katson näitä kuvia, niin muistan, että oli meillä aika ihaniakin hetkiä. Eli jos vaikka lopetan valittamisen siitä, että sain viettää viikon paratiisisaarella lämmössä. Upeimpia hetkiä viikon varrelta:

Ensimmäisenä iltana tavattiin jo alkumatkasta meidän kanssa hengailleet Ella ja Chrisu sekä mahtavana yllätyksenä myös Laura ja Tuomas. Oli huikeaa istuskella maailman toisella puolen näiden tyyppien kanssa rantaravintolassa, tilata aina uudet kierrokset Changia ja katsella auringonlaskua. Laura ja Tuomas ovat molemmat kovan luokan toimittajia, joten niillä oli ihan sairaan kiinnostavat jutut. Toisena iltana ne kutsuivat meidät bungalowinsa terassille juomaan laatuoluita ja juttelemaan muun muassa kontiolahtelaisesta sarjahukuttajasta (se oli silloin pakosalla, joten kuuma aihe!). 

Me vuokrattiin myös parina päivänä skootteri ja viiletettiin ympäri Koh Lantaa, käytiin vanhassakaupungissa (se on saaren "väärällä puolella" semmonen pieni turrekeskittymä), viidakon keskellä katsomassa vesiputouksia sekä luolia (yllättävän hyvin Alppu pärjäsi kantorepussa metsässä, yhdessä vaiheessa pelästyin kunnolla, kun me alitettiin sellainen kaatunut puu, jonka päällä sihisi pää pystyssä oleva käärme) ja rantaravintoloissa, joista avautua mieletön näköala merelle.

koh lanta3.jpg

koh lanta36.jpg

Yhtenä päivänä sovittiin, että Tiki ottaa Alpun koko päiväksi ja mä saan tyttöjenaikaa Ellan kanssa. Niinpä me valittiin rannalta kivoimman näköinen thaihierontapaikka ja maattiin vierekkäin, kun riuskat thaimaalaismatamit laittoivat meidän niskat kuntoon ja valtameri pauhasi lempeästi taustalla. Tämän jälkeen käytiin leikkaamassa hiukset erään ladyboyn salongissa.

Ja vaikka valtameri oli vähän liian rankka Alpulle, niin se rakasti uima-altaassa riekkumista. Etenkin kun siellä oli suloinen kiinalaisperhe, joiden hieman Alppusta vanhempi tyttö halusi kertoa elämän totuuksia Alpulle. Jostain syystä muut lapset saavat Alpussa aikaan tahdostariippumattomia ilon kiljahduksia. Etenkin jos joku hyppii, Alppu nauraa niin että hyvä jos happea saa.

koh lanta43.jpg

koh lanta46.jpg

Mikään ei voita sitä näkyä, kun saapuu kiireessä altaalta takaisin bungalowiin (koska oma rentoutumisaika on loppu!) ja löytää sängystä sekä miekkosensa että poikansa nukkumassa sylikkäin. Sitten keittää mahdollisimman hiljaa kahvit, ottaa kirjan ja menee terassille rentoutumaan oikeasti.

Yhtenä päivänä makoiltiin pitkään semmoisten saastaisten (mutta sympaattisten, kyllä te tiedätte) travellereiden kanssa rantabaarin lavitsoilla, kuunneltiin brittibändien coverbiisejä (mikään ei voita Wonderwallia iltapäivän laiskassa auringonpaisteessa) ja juotiin drinkkejä, joissa oli kukkia. Alppu oppi kiipeämään pöydälle ja tulemaan sieltä alas. Silloin mä ajattelin, että kyllä vauvankin kanssa voi rantalomailla.

 

Nyt kysyn minua kokeneemmilta vanhemmilta: minkä ikäisen lapsen kanssa rantalomailu on enemmän kivaa kuin stressaavaa?

 

 

 

Thukkasten Thaimaa-kuukausi:

Kuukauden reittisuunnitelma: Ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle

Helsingistä Bangkokiin: 10 tunnin lento vauvan kanssa

Vauva saapuu Bangkokiin

Chiang Mai on ihana paikka Pohjoisessa

Chiang main iltabasaari ja vauvan hippeytyminen

Mae Hong Son Loop eli road trip vauvan kanssa

Mae Sariang ja miten nukkua vauvan kanssa matkalla

Mae Hon Song ja miksi autiot resortit kammottavat     

Paissa glampackerina hippien keskellä

Välkähdyksiä Koh Yao Noilta

 

Previous
Previous

Näin siskoni esti raiskauksen (ja ehkä sinäkin joskus)

Next
Next

Pikaterkut Sinkkoselle