Kiinnostavia keskusteluja Lux Helsingissä
Lux Helsingin (ja ehkä koko kuluneen vuoden) suloisin hetki koettiin heti alkumetreillä, kun vietiin lapset päiväkodista Hakaniemen Mäkkärille syömään. Siinä Alppu, Frida ja Taimi istuivat vierekkäin - ja kävivät keskenään keskustelua!!!!
Frida: Alppu, kenen kanssa leikit tänään päiväkodissa?
Alppu: Minä leikin Einon kanssa.
Taimi: Minä syötin päiväkodissa Pena-gorillaa.
Frida: Minä leikin Mallan kanssa ja me teimme äidille ja Luulialle jäätelöt! (Huom, näissä piireissä minua kutsutaan Luuliaksi.)
Alppu: Taimi, ota. (Ojentaa Taimille ketsupissa uitetun ranskalaisen.)
Mitä tämä on! Meidän lapsilla on kommunikaatiota! Sosiaalisia suhteita! Uskomatonta menoa!
Tämän jälkeen lähdettiin Lux-kierrokselle Raisan, Mirjan ja Mariannan kanssa. Aloitettiin Isyyspakkauksen Tommin suosituksesta Kansalistorilta, jossa nähtiin ensin Oodin kyljessä We wanted ja Musiikkitalon kyljessä Moonlight. Tommi oli kehunut etenkin Moonlightiä, ja se totta tosiaan oli kyllä hieno. Myös lapset tykkäsivät elämöidä kuun edessä.
Tämän jälkeen kierrettiin ikään kuin väärään suuntaan Hakasalmen huvilalle lyhtypuistoon, josta lapset tykkäsivät myös. Sen tekemiseen olivat osallistuneet jopa päiväkoti-ikäiset lapset, ja lyhtyämpärit olivat kieltämättä liikuttavia. Tuli vähän sellainen olo kuin olisi Muumien kanssa meren alla. (Tarkoitan tietenkin sitä lapsuuden piirrettyä jaksoa, en mitään kirjoja herra paratkoon.)
Frida kyseli siellä kiinnostuneena: "Onko tämä nyt sitä taidetta?" (Kuulosti vähän mun 90-vuotiaalta papaltani.)
Alpun ehdoton suosikki oli Maikki Pekkalan ja Lari Suomisen Violet (alla). Sitä hän olisi halunnut jäädä katsomaan pitkäksi aikaa, mutta oli syytä antaa muillekin lapsille tilaa.
Tämän jälkeen me nähtiin kursorisesti vielä muutama teos, mutta lopuksi yhden mäkkäri-ilmapallo paukahti rikki, toinen ilmoitti ettei aio enää pitää hanskoja ja kolmas ei halunnut enää kävellä. Siitä alkoi sellainen carnage, että oli parempi kävellä Töölönlahtea pitkin kasin ratikalle ja hurauttaa kotiin.
Oltiin Alpun kanssa käyti katsomassa ennakkoon Finlandia-talon väriloisto. Siinä oli sellaista wow-efektiä, mitä viime vuonna monissa noissa arkkitehtoonisesti kunnianhimoisimmissa töissä oli.
Olen hirmu iloinen, että lähdettiin. Ensin olin nimittäin ajatellut, että "teen maanantaina sitten pitkän työpäivän, niin saan viikolle hyvän startin". Mutta sitten muistin mun jatkoon ja ei jatkoon -listauksen ja päätin, että alan taas priorisoida ystävien näkemistä työn tekemisen yli ja ah! Oli hauskaa!
Lapsetkin nauttivat kulttuurista. Ja toisistaan.
Lux Helsinki jatkuu 9.1. saakka, eli vielä ehtii hyvin käydä katsomassa. Suosittelen!
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN