Kevät kutkuttaa sielussa
Nyt eletään niitä päiviä, kun tekee mieli vain hymyillä koko ajan ulkona liikkuessa. Kadulla ilahduttaa liian vähiin vaatteisiin pukeutuneet värikäshiuksiset nuorisolaiset, vaunulenkkeilevät perheet ja linnut, joilla on kaikilla jokin pieni projekti meneillään. Illalla kun menee kotiin, poskia vähän kuumottaa, kun aurinko ja tuuli ovat käyneet niihin.
Lapsena tämä aika vuodesta oli aina niin taianomainen. Me asuttiin metsän ja peltojen keskellä. Luonto oli koko ajan ympärillä, ja me "autettiin kevättä tulemaan" sisarusten kanssa: Rikottiin lätäköistä jäätä, yritettiin raivata kallion seinämiä lumesta ja tehtiin hiekkatiehen uria, josta sulanut lumi pääsi valumaan ojaan. Meidän pihan lähellä oli Seikkailukallioksi nimetty kivi, jonka päältä me käytiin huutamassa keväthuuto (just niin kuin Ronja Ryövärintyttäressä).
Mun isosiskolla oli aina kaikenlaisia 4H-projekteja, joissa se halusi raivata jonkun pikku istutuspellon meidän nurtsille. Kerran myös se ja sen kaveri raiasivat keskelle metsää ison kasan kompostin multaa ja istuttivat siihen hernepellon. Sitten meidän pikkusisarusten piti kantaa sinne isossa kastelukannussa vettä. Ja tietenkin me kannettiin, koska me ihailtiin Lotan ja sen kavereiden toimia niin kovasti ja tehtiin mitä vain, jotta päästäisiin niiden meininkeihin mukaan.
Nyt mua tietenkin vähän harmittaa se, että mä asun Lotan (isosisko) ja Oton (pikkuveli) kanssa eri kaupungissa. Ne asuvat Turussa. Mutta onneksi mä sain Sofian (pikkusisko) muuttamaan mun kanssa samaan taloon. Olen hypettänyt sitä aikaisemmin, mutta tämä on sellainen juttu, jota en oikein voi ilakoida liikaa.
Me ollaan nyt joka viikko hengailtu iltaisin toistemme luona juoden teetä ja syöden muroja. Alppu nauttii kakkoskodistaan, sillä siellä on muun muassa ukulele, sormirumpu, kastanjetit ja rytmimuna. Lisäksi Soffu osaa laulaa, mikä on kivaa vaihtelua mun veisuulle. Mä olen välillä dropannut Alpun hoitoon Sofialle ja lähtenyt omiin meininkeihin. Alppunen pitää Sofiaa selkeästi varaäitinään, se muun muassa saattaa joskus riuhtoa Sofian paitaa alas ruokailun merkeissä. Olen kuitenkin sanonut Alpulle, että se ei ole soveliasta nyt, eikä varsinkaan myöhemmin.
Mutta miten älyttömän helppoa onkaan, kun hoitopaikka on ihan naapurissa!
On jännää, kun Sofialle ja Sampolle syntyy vaavelo kesäkuun lopussa. Alpun pikkuinen serkku. Käytiin tuossa yksi päivä larppaamassa Hermannin sillan alla (jossa on hyvä skeittipaikka) sitä, miltä sitten tuntuu, kun Sofku ja Sampo ovat vanhempia. Niistä tulee sellaisia cooleja vanhempia, kun Sampo skeittaa ja Sofia laulaa bändissä. Olen myös iloinen siitä, että Alppu saa kulttuurisia vaikutteita niiltä!
Mun ja Tikin perheyksikkö voi vastalahjana tarjota SS-tiimin vauvalle kulttuurisina vaikutteina Bond-tietoutta ja hieman häiriintyneitä kaskuja.
Mulla on nyt jotenkin sellainen ihanan kutkuttava fiilis siitä, mitä tämä kevät ja kesä tuovat tulleensaan. Siitä tulee ihan erilainen kuin mikään kevät aikaisemmin. Nyt mulla on tuollainen pieni taapero messissä (joka muuten otti sunnuntaina vaali-illan aikana ensimmäiset askeleensa, halleluja!!!).
Viime kesä oli vielä sellaista pötköttävän vauvan kanssa operoimista. Tänä kesänä mä pääsen jo sellaiseen puistomeininkiin ja muihin lasten juttuihin mukaan. Mä odotan sitä jotenkin suunnattomalla innolla!
Tuosta auringosta ja keväästä sitä jotenkin vain ajautuu tiloihin. Luin juuri, että päivät valoistuvat tällä hetkellä 40 minuuttia viikossa Helsingissä, pohjoisessa jopa tunnilla.
Ja niin valaistuu mun sialunikin!
Onkos teidän sialustanne löytynyt kutkuttelua viime päivinä?
*Kuvan vaunut ja lämpöpussin olen saaanut kaupallisesta yhteistyöstä Jollyroomin kautta:
Matkarattaat / Moweo Compact Fly
Lue matkarattaiden arvio täältä
Lue myös:
Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa